Paluu arkeen? Ei vielä.

Tuntuu hullulta että olen ollut jo viikon täällä Sydneyssä ja että olen ollut yli 1½ viikkoa reissussa. Elämä ei ole vielä ”normalisoitunut”. Asun vieläkin hostellissa ja töitäkin olen katselut vain ohi mennen. Olen nimittäin melko varma siitä, että teen täällä vain farmihommia. Harva ottaa ravintolaan kokkia tai edes apulaista vain pariksi kuukaudeksi, koska esim. perehdyttämiseen menee aikaa. Olen myös jutellut yhden suomalaisen pojan kanssa, joka on täällä töissä ravintolassa ja hän sanoi että täällä pitää suurimmassa osassa paikassa ostaa omat työvaatteet, -kengät ja veitset. Sehän taas tarkoittaisi minun osalta sitä, että se veisi paljon tilaa rinkastani. Toisaalta odotan että tarjolle tulee vielä joitakin joulun kiireapulaisten paikkoja.  Katsotaan miten käy.

Mennään katsomaan tänään reissukavereitteni kanssa asuntoa Kensingtonista. Sieltä menee ehkä tunti keskustaan(?), vaikka se on periaatteessa ihan lähellä keskustaa. Toivottavasti tuo asunto on hyvä, koska ollaan käyty katsomassa jo yhtä asuntoa eikä se ollut sellainen mihin olisi huvittanut muuttaa. Asunto itsessään oli ihan jees, mutta siellä oli kolme makuuhuonetta, joista yksi oli 4hlö huone ja kaksi muuta 3hlö huoneita. Hinta oli sopiva, mutta samalla hinnalla asuu hostellissa ja jopa hostelleissa on enemmän omaa tilaa kuin nuissa huoneissa. Lisäksi vuokraisäntä oli tosi kummallinen. Tämä mies mm. mainitsi jonkun kolme-neljä kertaa matkalla asunnolle, että KUN ME muutamme, meidän pitää muistaa pitää asunto siistinä. Lisäksi hän mainitsi, että hän on suunnitellut laittavansa kameroita asuntoon, että voi varmistaa asunnon siisteyden ja että hän tekee välillä tarkastuskäyntejä.  Asunnossa tällä hetkellä asunut tyttö sanoikin kaverilleni jonka kanssa olin asuntoa katsomassa, ettei meidän todellakaan kannata muuttaa sinne. Emmekä siis muutakaan.

Mitäs muuta… hmm… Ollaan kierretty aika lailla keskustaa ja käyty sekä Wildlife Parkissa että Taronga Zoo:ssa. Wildlife Park oli pettymys, koska se oli kovin pieni ja hinta oli kuitenkin reilu 20€. Taronga Zoo olikin sitten paljon parempi paikka. Aikaa sen kiertämiseen meni reilu 4h ja sitä olisi saanut kulumaan vieläkin enemmän, mutta puisto suljettiin jo klo17, joten jouduimme kiertämään viimeiset kaksi osiota melko nopeasti. Lisäksi käytiin muutama päivä sitten kiertämässä rantoja. Mentiin Coogee-beachille bussilla ja siitä sitten lähdettiin kävelemään. Matkaa kertyi noin 7km ja välillä ohitettiin mm. joku todella suuri hautausmaa. Viimeinen etappi oli Sydneyn kuuluisin ranta Bondi Beach.  Bondi oli pieni pettymys, koska tv:stä on saanut sellaisen kuvat että se on todella iso ranta, mutta ei se oikeasti ollut.

 Aurinko paistoi koko matkan ajan kuumasti ja siltikin minä ”rusketuin” vain nenänpäästä! Vieläkin, viikon auringossa olon jälkeen en ole ruskettunut ollenkaan. Se voi toisaalta johtua siitä että varon aika hyvin aurinkoa ja käytän aurinkorasvaa. Enköhän minä kuitenkin jossain vaiheessa vähän rusketu. Olen todella pettynyt jos Suomeen palatessani olen yhtä valkea kuin te siellä pohjoisessa. :)

Nyt täytyy lähteä keskustaan. Pakko saada joku uusi paita tai jotain, koska alkaa pikku hiljaa ärsyttää kierrättämään kolmea t-paitaa. :) Illalla mennään käymään tyttöjen kanssa Sidebar:ssa, joka on tällaisten backpackereiden suosiossa. Siellä soittaa taas tänään eräs hyvä laulaja, joka lupasi opetella Poets of the fall-bändin biisin. :)

Vihdoinkin Sydney!

Mutta ennen pikaisia Sydneyn kuulumisia palataan Hong Kongiin. Päätettiin maanantaina lähtiä viettämään aikaa Hong Kong Islandille (Itsehän asuimme Kowloonissa, tarkemmin sanottuna Mong Kok:ssa) Käveltiin Nathan Roadia ja löydettiin muun muassa Kowloon Park, joka oli tosi upea ja iso puutarha. Siellä oli normi puiston lisäksi monenlaisia lintuja ja puiston suihkulähteestä löytyi kilpikonnia ja karppeja.

Siitä kun jatkettiin matkaa kohti rantaa, tajuttiin et se meän asuinalue on aika läävä siihen nähden mitä ne asunnot/hotellin/kaupat oli siellä rannan läheisyydessä. Talot oli todella korkeita ja ne oli tehty värillisistä laseista ja muista hienon ja kalliin näköisistä materiaaleista. Laittelen kuvia kunhan saan ladattua niitä koneelleni.

Hong Kong Island oli aivan mielettömän upea paikka. Jos tuo Kowloonin ranta-alue näytti kalliilta ja hienolta, oli Hong Kong Island sitä varmasti 100 kertaa upeampi. Ihmiset pukeutuivat sillä tyylikkäästä, Giorgio Armanin ja Louis Vuittonin kaupat oli saman kokoisia kuin yksi Forumin kauppakeskuksen kerros yhteensä. Toisaalta se oli vain keskustaa. Kun lähdettiin esimerkiksi paikallisella kaksikerroksisella raitiovaunulla ajelemaan ties minne, nähtiin välillä sellaisia kujia ettei tehnyt mieli edes ajatella mitä tapahtuisi jos sinne menisi. Ne olivat todellakin sellaisia pieniä, ahtaita, pimeitä ja haisevia kujia. Yök. Lautta muuten saarten välillä maksoi 2 Hong Kongin dollaria, eli alle kaksi euroa. Ratikkalippu maksoi 2,30 Hong Kongin dollaria ja se maksettiin pois lähtiessä. Paikallisbussin hinta oli 4,40 HK$.

Tiistaina oltiin jo hyvissä ajoin lentokentällä. Luovutimme hostellimme huoneen klo11, mutta haimme tavaramme vasta klo13:30. Mentiin bussilla kentälle, hinta 33HK$. Lento lähti vasta klo19, joten meillä oli hyvin aikaa odotella. Ja miksikö mentiin niin aikaisten kentälle? Rinkat painoivat selässä eikä ollut enää mitään ostettavaa. Eikä kyllä ollut rahaa millä olisi ostanut jotakin. Hong Kongin kentästä sen verran, että vaikka ne näyttää lähtöaulassa isolta, se on vielä isompi turvatarkastuksen jälkeen. Ravintoloita oli varmasti yli20 ja kaupat sijoittuivat kahteen eri kerrokseen. Siellä saa varmasti kulutettua hyvin viimeiset dollarit.
Tuolla lentokentän McDonaldissa pystyi muuten maksamaan euroilla ja muutamilla muillakin valuutoilla.

Lento Sydneyyn meni hyvin, vaikka välillä kone heilui aikalailla. Sain jopa nukuttua pari tuntia ja ruokakin oli tällä kertaa hyvää. Australian rajalla kaikki meni hyvin, eikä meidän rinkkoja edes läpivalaistu. Ei siinä että meillä mitään kiellettyjä aineita niissä olisi ollut. Kilroyn kautta meidän piti saada ilmainen kuljetus lentokentältä hostellille, mutta eipä sitä löytynyt. Näimme kuitenkin naisen, jolla oli kyltti jossa luki hostellimme nimi. Niimpä minä menin reippaana tyttönä kysymään apua ja saimmekin. Saatiin ilmainen kyyti hotellille minibussilla, joka oli melkein täynnä eläkeläisiä. Kuljettaja vei tietenkin ensin näitä "oikeita" matkustajia heidän hotelliinsa. Kun kuski oli ajamassa hotellin pihaan, meinasi pienempi taksi ajaa meidän taksimme eteen. Kuljettajamme huitoi toisen taksin kuskille ja muun muassa heitti tämän autoa kynällä. Toisen taksin kuljettaja hermostui, nousi autosta ulos (samoin kuin meidän kuljettajamme) ja pienen huutamisen jälkeen kuskimme otti tätä toista miestä ensin paidan kauluksista kiinni ja sen jälkeen leuasta kiinni ja huusi hieman lisää. Tämän jälkn toisen taksin kuljettaja meni autoonsa ja siirsi sen meidän tieltä pois.Jännittävä alku siis.


Mutta jees, nyt ollaan jo hyvin asetuttu hostelliimme. Huoneessa on neljä muuta ihmistä, joten yksin ei joudu olemaan. Täällä on eri mannerten ihmiset omissa kerroksissaan. Me olemme kolmannessa kerroksessa, jossa on muita eurooppalaisia. Briteille oli muuten aivan oma kerros.

Nyt alkaa väsyttämään niin paljon, että taidan pistää päiväunille. Kirjoittelen taas ja koitan laittaa kuvia.

Keittiöhirmu Hong Kongista terve!

Juu, Hong Kongissa ollaan. Saavuttiin tänne tänä aamuna paikallista aikaa klo7:00. Suomessa kello oli silloin jotain 2:30? Lähettiin siis Helsingistä lauantaina klo8:00 ja saavuttiin Milanoon klo10:00 paikallista aikaa. Lento kesti noin 3h. Sit hiippailtiin Tiinan kanssa siellä Milanon kentällä puoli kahteen asti, jolloin meän seuraava lento kohti Hong Kongia. Milanon kentästä sen verran, että se on tosi ruma ja siellä puhutaan tosi heikkoa englantia. Tai ainakin ne asiakaspalvelijat puhui joiden kanssa me oltiin tekemisissä. Milano-Hong Kong väli olikin sitten hieman pitempi lennettävä. Istuin paikallani kiltisti 11h 35min. Katsoin koneessa kolme leffaa, pelasin paljon tetristä ja koitin hieman nukkua. Nukkuminen oli hankalaa, koska tila oli pieni ja istuin käytävän vieressä. Varoin koko ajan etten ala viemään tilaa käytävältä. :)

Hong Kongin lentokenttä oli todella kummalinen ja välillä tuntui että ollaan eksytty. Kun lähdettiin koneesta, nähtiin vain kylttejä joissa luki että Immigration. Jossain vaiheessa alkoi näkyä kylttejä joissa luki että Baggace Claim. Sitten mentiin rullaportaita ylös ja alas, hypättiin lentokentän "metroon" ja käveltiin lisää pitkiä käytäviä ja päädyttiin isoon halliin joka näytti lähtevien lentojen tuloaulalta. Kun kysyttiin neuvoa joltakin naisvirkailijalta, ei se oikein osannut neuvoa. :) Lopulta löydettiin oikeaan paikaan ja saatiin laukut mukaan. Niin, ja voi maahantulotarkastus oli paljon mukavempi kokemus kuin viime kesänä Jenkeissä.

Päätettiin ostaa bussilippu etukäteen, ettei tarvi sitten bussissa ostaa. Myyjä nainen ei osannut englantia, näytti vain kuvia. Saatiin kuitenkin liput ostettua ja matka kohti hotellia alkamaa. Hotelliin päädyttiin erilaisten hahailujen jälkeen. Aula antoi odottaa että huoneet ovat suht hyviä, mutta oli suuri pettymys kun päästiin käytävään jossa huoneemme oli. Ehkä ensi kerralla kuvia. Otettiin monen tunnin päiväunet ja hiippailtiin illalla Kowloonin keskustassa, siis täällä kaupunginosassa jossa hotellimme sijaitsee. Ihmisiä oli kuin muurahaisia! Ihan kauhean paljon! Ja kaikki valot jota kaduilla on. En ihmettele vaikka ihmiset saisivat epilepsiakohtauksia kaikista nuista värivaloista.

Jossainhan meidän piti syödä, koska viiimeksi oltiin syöty koneessa klo5:00. Koitettiin löytää sopiva kiinalainen ravintola, mutta kun useat ravintolat näyttivät niin epähygienistä, päädyimme syömään McDonaldsiin. Vai miltä teistä tuntuisi, jos kadun kulmassa, jossa liikkuu koko ajan tuhansia ihmisiä ja paljon autoja ja mopoja, olisi pieni pöytä ja siinä leikkuulauta sekä pieni parila? Ruoan erikoisen valmistustavan lisäksi paikallinen "hajumaailma" ei houkutellut. Ilma oli täynnä pakokaasua, pahan hajuista ruokaa, likakaivon ja roskien hajuja. Ei tehnyt mieli syödä, koska olin varma että sellaisesta ruoasta saa jonkun vatsapöpön.

Taidan seuraavaksi siirtyä huoneeseen syömään loput Fazerin sinisestä, lukemaan kirjaa ja ehkä kohta nukkumaan.