sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Pikapostausta

Sitä vain että kylä mulla näyttäis vielä työpaikka olevan. Pomo soitti just et pääsenkö huomenna töihin.

Ei muuta.

-Marjo, alias Maiski-

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kengistä se kaikki alkoi...

                                              
                             Syy siihen miksi valehtelin tänään töissä, on:


Kivat, uudet sandaalit jotka ostin n. kolme viikkoa sitten ja joita olen käyttänyt ehkä kaksi kertaa. Noiden ihanien sandaalien takia vasen jalkapöytäni on huutanut hallelujaa ensimmäisestä käyttökerrastä lähtien ja viime päivinä aamuni ovat alkaneet kahvilla ja kipulääkkeillä (sekä pillerin että voiteen muodossa). Välillä kipu on ollut niin sietämätön että on ollut pakko pysähtyä kävellessä ja hengittää syvään.

Siihen kun vielä lisää sen, että
  • seisot/juokset työn puolesta sen 10-14h päivässä (koko ajan kiire kun on niin vähän työntekijöitä)
  • kävelet n.1km töihin/ suunta
  • et saa tarpeeksi lepoa kun ei riitä vuorokaudessa tunnin esim. nukkumiseen,
niin tänään ei voinut muuta kuin sanoa töissä että "Sori, tunnen olevani kipeä, saanko lähteä kotiin?" Kerroin toiselle esimiehelleni että tuntuu kuin minulla olisi kuumetta ja että olen oksentanut tänään jo kahdesti. Hän ehdotti josko pitäisin n. tunnin tauon ja tulisin sitten takaisin töihin.. Hmm... noo, kävin hiippailemassa tunnin ja menin takasin töihin. Kerroin olevani vieläkin todella heikossa kunnossa, jolloin hän sanoi että minun tulisi jutella toisen esimieheni kanssa. Menin sitten sanomaan Paulille että tilanne on tämä, en kykene töihin. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten että jaa, mene sitten jos et pysty töihin. Hänen kasvoistaan huomasi että hän vain ajatteli että Idiootti!!! Kait täällä sit on normaalia olla töissä kipeänä jos niillä oli tollainen ihme asenne...



Jos nyt saan potkut niin mikäs siinä. Tarkoituksenihan ei ollut raataa itseäni hengiltä, vaan ottaa tuleva vuosi leppoisasti, vähän chillaillen ja vähän töitä tehden...


Toisaalta töissä on moni muukin tosi väsyny. Viiden ekan työpäivän aikana kolme eri työkaveria sanoi mulle et tää on ihan paskaa ja että ne on miettiny lopettavansa työt. Kaikki siis sanoivat noin eri päivinä ja niin ettei muut ollu kuulemassa. Yksi noista kolmesta on jo lopettanu. Enkä yhtään ihmettele. Tää viikko on ollu ihan hullu. Eilen oli 450lö coctailtilaisuus. Tarjolla oli 8 erilaista coctailpalaa ja niitä siis laitettiin koko ajan esille, suoraan uunista/fritistä vadille ja eteenpäin asiakkaille. Tänään ois ollu 800hlö tilaisuus (ei kuitenkaan coctail), mutta silti sellainen että juokset koko ajan.

Työvuoroja on yksi, eli aloitat aamulla ja lopetat illalla. Henkilökuntaa on keittiössä niin vähän ettei voi tehdä esim. aamu- ja iltavuoroja. Nopeasti laskettuna meitä on keittiössä n.5-6hlö+2 esimiestä. Ja jos miettii että joka ilta on tuommoisia +150hlö tilaisuuksia niin henkilökuntamäärä on aivan liian pieni.

Toisaalta tykkään mun työstä ihan kauheesti...


 No joo, siinäpä mun kuulimiset lyhyesti. Mitään erikoista ei ole siis tapahtunut. Tai siis että olen melkein muuttunut eläväksi kuolleeksi, mutta tajusin ajoissa että hei, nyt loppuu!!


Seuraavaa työpuhelua odottaen

Marjo

(kuvat: minä/facebook/weheartit)

perjantai 18. marraskuuta 2011

Kauhiasti kaikkia juttuja

No ei nyt ehkä ihan kauheasti ole tapahtunut, mutta muutamia aikas tärkeitä asioita kuitenkin.

Ensimmäiseksi voisi sanoa sen, että sain töitä. Laitoin maanantaina päivällä työhakemuksia muutamiin paikkoihin (keittiöapulaisen hommia) ja samana iltana sain puhelun eräältä keittiömestarilta, josko pääsisin seuraavana päivänä työhaastatteluun. Menin siis haastatteluun tiistaina (jos sitä voi haastatteluksi sanoa) ja lupauduin menemään töihin vielä samana iltana klo17:00 alkaen. Haastattelun jälkeen päätin palkita itseni kahvilla ja muffinssilla Starbucksissa ja kuinka ollakaan, tämä mesu soitti minulle uudestaan josko voisin tulla jo klo13:00. Tietty lupauduin, koska ei minulla ollut muutakaan tekemistä.

Sitten tajusin todella tärkeän asian! Kello oli puhelun päätyttyä 12 eikä minulla ollut mitään työvaatteita tai kenkiä! Ei muuta kuin pikapikaa ostamaan edes jonkin laisia työvaatteita. Kenkiä en edes harkinnut etsiväni, koska tiesin että haen kunnolliset työkengät seuraavana päivänä. Löysin suht ok:t vaatteet ja ei muuta kuin töihin.  Työpaikkanihan on siis risteilijä ja se on nimeltään Starship Sydney. Ja siis tuona ekana iltanani siellä oli 400hlö coctailtilaisuus ja voin sanoa että ei tarvinnut pyöritellä peukaloita! Pääsin töistä 00:00, eli kivat 11h töitä heti alkuunsa. Huomenna lauantaina seuraava vuoro ja tällä kertaa minulla on edes oikeat työkengät jalassa! Ehkä haen vielä huomenna ennen töihin menoa työtakin ja housutkin mukaan.. Käppäilin siis tuon tiistaisen työpäivän Converset jalassa ja voin sanoa että jalat huusi hallelujaa eivätkä alunperin kauniin vaalean keltaiset Converset ole enää kauniin vaalean keltaiset. Jouduin siis ostamaan torstaina itselleni uudet kengät, koska nuita vanhoja tennareita ei vaan enää kehtaa käyttää niiden likaisuuden vuoksi. Ja kyllä, olen nyt entinen Converse-fani, nykyinen Vans-fani.

Toinen hieno asia mitä minulle on tapahtunut, on se,että löysin itselleni uuden asunnon keskustasta. Tai no, ei se ihan keskustaa ole, mutta siis muutan sinne missä entiset hostellini sijaitsivat eli Haymarkettiin. Sieltä kävelee keskustaan alle kymmenessä minuutissa, ja työmatkaan menee kävellen ehkä 20-30min. Jaa miksikö muutan pois nykyisestä asunnosta?

 1. Asunnon kunto on jotain ihan kauheaa! Alla muutama (huonolaatuinen) kuva.

                                      Keittiön tiskirätit. Miksei niitä voi edes huuhdella ja kuivata
                   käytön jälkeen, jos niitä ei voi kerta edes koskaan uusia? (kuva @Tiina)

                               Keittiön lavuaarin vastainen seinä. Olisiko seinässä pieni vesivahinko,
                                  koska seinä ei todellakaan ole suora, vaan kupruilee miten sattuu?

                           Ilmastointiluukku olohuoneessa. Mutta miksi ihmeessä se on teipattu kiinni!?

                                       Seinä minun sängyn päädystä. Kuva on hieman huono, 
                                    koska oikeasti se seinä näyttää PALJON kauheammalta.

                                                    Vessa on varattu, kuten mopista huomaa...

                                             Tuon käsipyyhkeen pitäisi olla vaalean vihreä,
                                     mutta oikeasti se on ihan musta. Ja se haisee ihan kauhealla!

                                  Vessan lavuaarin vastainen seinä. Siinäkin taitaa olla Pieni vesivahinto,
                                         vai mitä olette mieltä tosta raosta kaapin ja seinän välissä?

                                   Paskanen moppi, ja siispä ammekin on paskanen koko ajan.
                                                   Ei ilman sandaaleja suihkuun! (kuva@Anni)

                                         Miksi ihmeessä meän takapihalla on ulkohuussi!? :D (kuva@Anni)

Noiden asioiden lisäksi miespuoliset kämppikseni käyttävät todella paljon hajusteita. Siis TODELLA paljon! Välillä ottaa henkene kun niitä joutuu haistelemaan. Käyttäisivät edes hyväntuoksuisia hajusteita, mutta kun ei. Ja siis kuten kuvista voitte päätellä, täällä on enemmän tai vähemmän hometta. Vessa ei aina vedä ja suihkussa  käydessäni jalassani on varvassandaalit, koska ammetta ei ole varmaan koskaan pesty. Miespuolisilla kämppiksillä on tapana "siivota" vessan lattia suihkussa käynin jälkeen. Eli toisin sanoen ne pyyhkii sen lattian todella paskaisella mopilla (samalla joka toimii lukkona), jonka jälkeen se lattia on vielä likaisempi ja ällöttävän näköinen. Vessa ja suihkuhan ovat siis samassa tilassa, joten yksi suihku/wc on hieman liian vähän kuuden hengen asuntoon. Varsinkin kun yksi miespuolinen kämppis (italialainen) viipyy suihkussa aina sen 40min...

Lisäksi näin kokki-ihmisenä voisi mainita, että keittiötavarat ovat jotain aivan hmm.. no ei niitä ole. Varusteisiin kuuluu mm. yksi kahvilusikka, kaksi veitseä sekä 15 haarukkaa ja lusikkaa. Täällä on yksi ruokalautanen ja n.6-7 salaattilautasta, yksi vesilasi mutta n.8 kahvikuppia. Leikkuulautoja on yksi, ja se on puinen. Suomessa suosin puisia lautoja, mutta tässä paikassa asuneena en huonon hygienian vuoksi ole uskaltanut käyttää leikkuulautaa. Veitset ovat todella tylsiä eikä teroittimesta tietoakaan. Kattiloita on ehkä yksi, samoin kuin paistinpannuja ja kasareita... Listaa voisi jatkaa loputtomiin!

Mutta sitten uuteen asuntoon. Muutan siis kolmen makuuhuoneen asuntoon. Tai se yksi makuuhuone on tehty olohuoneen vieressä olevaan hmm.. mikähän se nyt on? No siis sellainen "viherhuone" joita kaikissa brittiläisissä asunto-ohjelmissa on. Noh anyway. Jaan huoneeni kanadalaisen tytön kanssa ja viereisessä huoneessa asuu kaksi japanilaista tyttöä. Siinä viherhuoneessa asuu joku japanilainen poika. Tai sanotaanko että hän on aasialainen. ;) Keittiö on uusi ja siellä näytti olevan kaikki välineet mitä voi tarvita. Lisäksi asunnossa oli sekä vessa että wc-kylpyhuone. Muutenkin asunto näytti uudelta ja siistiltä. Sellaiselta hyvin hoidetulta. Tuo huone oli hieman kalliimpi ($155/viikko sis. kaikki kulut) kuin nykyinen ($130/viikko sis. kaikki kulut) , mutta sijaintiin ja kuntoon nähden se on todella halpa.

Tytöt, siis mun suomalaiset kämppikset oli jutellu meän vuokranantajan kanssa eilen ja he olivat ohimennen maininneet että jos me ei löydetä töitä, me muutetaan pois. Noo, vuokraisäntä oli alkanut heti kertomaan mistä nettisivuilta töitä voi katsoa ja lupasi kysyä joltakin tutultaan josko hänellä olisi töitä.. Hieman ahdistavaa mennä tänään sitten ilmoittamaan että niin, me muutetaan viikon päästä. Ja tosiaan, olen nyt kertonut vain siitä että minä sain asunnon. Sen verran voin mainita, että Anni muuttaa minun asuntoa vastapäätä, meillä tulee olemaan sama vuokraisäntä. Ja Tiina saattaa vaihtaa kaupunkia.

Ja jos joku nyt miettii että miksi me alunperin edes muutettiin tänne jos tämä on niin rämä talo, niin voin vain sanoa että  EN TIEDÄ!!!  Kait sitä oli niin sokea sen suhteen että pakko löytää asunto.. Mene ja tiedä, mutta huh huh. Anni juuri sanoi että kaikesta oppii, myös tästä kolmen viikon koettelemuksesta. Tai siis, kaksi viikkoahan me on oltu, kolmas alkaa ensi viikolla.

Siinä ne suurimmat uutiset oli. Pienempiä uutisia ovat mm. se, että kävin taas kerran ulkona syömässä. En kuitenkaan samanlaisessa paikassa kuin viime torstaina. :) Paikka oli nimeltään Grill'd ja tarjolla oli monenlaista burgeria. Ja voin sanoa että oli suuri valinnan vaikeus päättä mitä syö. Päädyin syömään Summer Sunset-burgerin ja voin sanoa että se oli niiiin hyvää!

Siinä varmaan suurimmat kuulumiset  tältä kertaa. Loppuun vielä muutama kuva viime torstain annoksista Bentley bar & restaurant-ravintolasta.

Jo yli kaksi viikkoa karkkia syömättä ollut
Marjo






                                                        (Kuvat@Markus)

perjantai 11. marraskuuta 2011

Köyhtyy saapi, muttei laihtuu!

Otsikko kertoo aika paljon torstai illasta. Kävin nimittäin erään kaverini kanssa syömässä Bentley Bar & Grill:ssä.Nimi on aika hämäävä, koska kuullessani ekan kerran kyseisen ravintolan nimen, kuvittelin että se on joku normi Amarilloon verrattavissa oleva ravintola. Kuinka väärässä olinkaan!

Paikka oli pieni, baarin puolella oli ehkä reilu 20 asiakaspaikkaa ja ravintolan puolella ehkä joku vajaa 50 asiakaspaikkaa. Kattokaa ton nettisivun kuvat niin saatte ehkä jonkun käsityksen siitä, millainen toi paikka oli.

Otettiin tasting menu viinien kera, eli oliko se nyt 8 annosta. Lisäksi otettiin extrajuustot sekä dessert tasting menu, viinin kera nekin. Dessert tasting menuun kuului 4-5 jälkkärä. Voin sanoa että syömiseen meni aikaa. Istuttiin siellä 4,5h! :) Oltiin ekat asiakkaat ravintolan puolella silloin kun mentiin klo19, ja viimeiset asiakkaat jotka lähti. Tarjoilija tuli jossain vaiheessa kysymään jotakin siihen tyyliin et ollaanko ravintola-alalla koska KUKAAN ei koskaan tilaa sekä tasting menua että dessert tasting menua että extrajuustoja.

Jaa, että miten meni viinin juominen? Itsehän en tunnetusti viiniä juo, tai jos juon, niin punkkua spriten kanssa. Olen kuitenkin päättänyt opetella viinien juomisen jalon taidon, koska mielestäni on hyvin noloa juoda (varsinkin  noissa paremmissa paikoissa) vettä koko ruokailun ajan. Ensimmäisen viinin esittelyn ja kaadon jälkeen mainitsin kaverilleni, kuinka minua huvittaa se, että en ymmärrä yhtään mitään viineistä ja siinä minä istun pöydässä kuuntelemassa kiltisti tarjoilijan esitelmää viinistä. Kaverini sanoikin että välillä kun nyökyttelet päätä esittelyn aikana, niin se antaa kuvan että ymmärrät. Ja niinhän minä sitten tein loppuillan ja hymyilin mielessäni kuinka huijaan sekä itseäni että tarjoilijaa.

Ravintolaillan jälkeen suuntasimme baariin, mutta se onkin sitten jo aivan toinen juttu.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Uusi asunto

No niin, hostellielämä jäi vihdoin ja viimein taakseen ja päästiin muuttamaan omaan asuntoon. Tai omaan ja omaan, asuu täällä muutama muukin meän kanssa. Uusi kotini sijaitsee Kensingtonissa, noin 10min bussimatkan päässä keskustasta, kävellen menee jonkin verran pidempään.Ei siis tunnin ajomatkan päässä kuten viime kirjoituksessa väitin! :D Kävellen tulee varmaan usein mentyä keskustaan, koska tarviin liikuntaa ja mikä sen parempaa kuin kuluttaa aikaa kävelemällä keskustaan. ;)

Asunnosta ja sen muista asukkaista voin kertoa muutaman jutun. Löydettiin asunto Gumtreestä. Gumtree on sellainen nettisivu, josta voi löytää asuntoja, työtä, eläimiä... mitä lie. Täällä on kolme makuuhuonetta, olohuone ja pieni keittiö. Takapiha on, mutta se on aika kämänen. Ja etupihakin on, mutta koska se on tuonne isolle tielle päin, ei siinäkään tule hengailtua. Sitä paitsi naapurit ovat parin metrin päässä. Me asutaan Annin ja Tiinan kans yhessä makuuhuoneessa. Makuuhuone on tosi iso ja hengaillaan päivät muualla kuin asunnossa, joten huone on aika lailla löhöilyä, datailua ja nukkumista varten. Vuokraisäntä asuu itse yhdessä huoneessa (meidän seinän takana) ja pari muuta miestä (kait ne niitä on), asuu kolmannessa makuuhuoneessa, jos sitä voi makuuuoneeksi sanoa. Se on ehkä kolme netiötä suuri, mut.. ei oo mun asia. :)

Tosiaan, eilen tuotiin rinkkamme tänne. Meitä oli vastassa yksi talon asukkaista, mutta hän lähti aika pian saapumisemme jälkeen. Purimme osan tavaroistamme ja lähdimme tutkimaan uutta kotikatuamme, Anzac Paradea. Täällä on aika paljon kiinalaisia, mutta läheltä löytyy myös hevostalli ja laukkarata, yliopisto sekä monenlaista sairaalaa. Ensimmäinen yö uudessa asunnossa ei mennyt ainakaan omalla kohdallani ihan putkeen. Ensinnäkin odotin unta reilun kaksi tuntia. Toiseksi, koska nukun ikkunan vieressä ja koska tiivisteet ovat heikot, kuului ulkoa jotain ääntä. Sitä voisi kait verrata heinäsirkkaan. Mutta se ääni oli hieman kovempi.

Sitten, joskus puoli kuuden aikaan aamulla, heräsimme kaikki outoon, jatkuvaan ääneen. Sitä voisi ehkä kuvata herätyskellon soittoon. Ei sellaiseen normaaliin pii pii-ääneen, vaan sellaiseen hmm.. samanlaiseen mutta melodineen. Vaikea selittää.Sitä kesti vaikka kuinka pitkään. Kerettiin tyttöjen kans nousta jo sängyistä ylös ja hiippailla hetki käytävässä, ennen kuin todettiin et se tulee sen meän vuokraisännän huoneesta. Ei sit kehattu mennä koputteleen et "Nyt jumalauta loppuu tuo piipittäminen", vaan hiippailtiin takas huoneeseemme ja etittiin jokainen korvatulpat. Sitten menikin hetki ja se ääni loppu. Sitä ehkä kesti sen 10-15min. Ollaan ihan varmoja et toi meän vuokraisäntä on islaminuskoinen, koska aina muutaman kerran päivässä alkaa kuulua samanlaista ääntä kuin muslimeilla on se rukouskutsu. Ei se meitä haittaa, mut jotenkin hauskaa.

Niin ja meän vessan ovessa ei ole lukkoa, mut saatiin selville et noi miehet on käyttäny "lukon" sijaisena laittiamoppia. Sen kun laittaa oven eteen niin jokainen tietää et joku on vessassa/suihkussa. Ajateltiin että vois huomenna siivota, koska tuntuu että ei noi miehet oikein osaa... Tai siis siivotaan sellaiset alueet joita ite käytetään.

Joo, ja mitä vielä! Eilen kun katottiin meän jääkaappiin, oltiin silleen et wtf, hyvä et tänne sopiii mitään ruokaa kun se on niin jäässä! Sitä jäätä oli pahimmillaan varmaan sellanen 10cm kerros takaseinässä. Sanottiin siitä tänään vuokraisännälle et täähän alkaa olla paloturvallisuusriski, koska se kaappi on niin umpijäässä (se oli siis kylmimmällä asteella kun mentiin, säädettiin sitä sit vähän lämpimämmälle). Se mies lupasi hoitaa asian ja mitä se tekee: ottaa veitsen käteen ja alkaa hakkaamaan sitä jäätä! :D Siis apua, se mies on yli 30 eikä se ole ikinä sulattanu jääkaappia!? Sanottiin et hei, ei se ihan noin mee ja luvattiin et me hoidetaan se.

                                         yllä kuva vuokrasopimuksesta

Mitään erikoista täällä ei ole tapahtunut... Töitä olen katsonut ja työhakemuksia lähettänyt, mutta harva haluaa ottaa ketään töihin alle pariksi kuukaudeksi. Olen myös miettinyt sitä vaihtoehtoa,että jos en löydä palkallista työtä, menen vapaaehtoiseksi jonnekin. Saahan sitä niinkin kulutettua aikaa ja säästettyä rahaa kun on päivisin tekemistä eikä tarvi esim. hengailla kaupungilla ja istua kahvilla. :) Mutta kerron jos jotain tapahtuu työrintamalla.

Sää on ollut tällä viikolla edellisviikkoon verrattuna lämmin. Tänään olisi pitänyt mennä tyttöjen kans biitsille, mutta koska itse en ennen tätä päivää omistanut bikineitä, suuntasin minä kohti Bondi Junctionin ostoskeskusta. Toi ostoskeskus on hieman sekava, koska se sijaitsee kahdella eri rakennuksessa ja siinä on muistaakseni viisi eri kauppakerrosta. Ja siellä on aika kalliita vaateliikkeita, pari halpista lukuun ottamatta. Ja voitte uskoa että minä käytän niitä halpoja. :) Mut joo, löysin siis bikinit ja ehkä minäkin jaksan joku päivä hankkia itselleni rusketuksen.

Kohta pitäis lähtiä suihkuun ja nukkumaan. Toivottavasti tuleva yö on parempi kuin edellinen. :)