Kengistä se kaikki alkoi...

                                              
                             Syy siihen miksi valehtelin tänään töissä, on:

Kivat, uudet sandaalit jotka ostin n. kolme viikkoa sitten ja joita olen käyttänyt ehkä kaksi kertaa. Noiden ihanien sandaalien takia vasen jalkapöytäni on huutanut hallelujaa ensimmäisestä käyttökerrastä lähtien ja viime päivinä aamuni ovat alkaneet kahvilla ja kipulääkkeillä (sekä pillerin että voiteen muodossa). Välillä kipu on ollut niin sietämätön että on ollut pakko pysähtyä kävellessä ja hengittää syvään.

Siihen kun vielä lisää sen, että

• seisot/juokset työn puolesta sen 10-14h päivässä (koko ajan kiire kun on niin vähän työntekijöitä)
• kävelet n.1km töihin/ suunta
• et saa tarpeeksi lepoa kun ei riitä vuorokaudessa tunnin esim. nukkumiseen,

niin tänään ei voinut muuta kuin sanoa töissä että "Sori, tunnen olevani kipeä, saanko lähteä kotiin?" Kerroin toiselle esimiehelleni että tuntuu kuin minulla olisi kuumetta ja että olen oksentanut tänään jo kahdesti. Hän ehdotti josko pitäisin n. tunnin tauon ja tulisin sitten takaisin töihin.. Hmm... noo, kävin hiippailemassa tunnin ja menin takasin töihin. Kerroin olevani vieläkin todella heikossa kunnossa, jolloin hän sanoi että minun tulisi jutella toisen esimieheni kanssa. Menin sitten sanomaan Paulille että tilanne on tämä, en kykene töihin. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten että jaa, mene sitten jos et pysty töihin. Hänen kasvoistaan huomasi että hän vain ajatteli että Idiootti!!! Kait täällä sit on normaalia olla töissä kipeänä jos niillä oli tollainen ihme asenne...

Jos nyt saan potkut niin mikäs siinä. Tarkoituksenihan ei ollut raataa itseäni hengiltä, vaan ottaa tuleva vuosi leppoisasti, vähän chillaillen ja vähän töitä tehden...

Toisaalta töissä on moni muukin tosi väsyny. Viiden ekan työpäivän aikana kolme eri työkaveria sanoi mulle et tää on ihan paskaa ja että ne on miettiny lopettavansa työt. Kaikki siis sanoivat noin eri päivinä ja niin ettei muut ollu kuulemassa. Yksi noista kolmesta on jo lopettanu. Enkä yhtään ihmettele. Tää viikko on ollu ihan hullu. Eilen oli 450lö coctailtilaisuus. Tarjolla oli 8 erilaista coctailpalaa ja niitä siis laitettiin koko ajan esille, suoraan uunista/fritistä vadille ja eteenpäin asiakkaille. Tänään ois ollu 800hlö tilaisuus (ei kuitenkaan coctail), mutta silti sellainen että juokset koko ajan.

Työvuoroja on yksi, eli aloitat aamulla ja lopetat illalla. Henkilökuntaa on keittiössä niin vähän ettei voi tehdä esim. aamu- ja iltavuoroja. Nopeasti laskettuna meitä on keittiössä n.5-6hlö+2 esimiestä. Ja jos miettii että joka ilta on tuommoisia +150hlö tilaisuuksia niin henkilökuntamäärä on aivan liian pieni.

Toisaalta tykkään mun työstä ihan kauheesti...

 No joo, siinäpä mun kuulimiset lyhyesti. Mitään erikoista ei ole siis tapahtunut. Tai siis että olen melkein muuttunut eläväksi kuolleeksi, mutta tajusin ajoissa että hei, nyt loppuu!!

Seuraavaa työpuhelua odottaen

Marjo

(kuvat: minä/facebook/weheartit)