Byron Bay - Nimbin - Brisbane

Vedän nyt nämä kolme paikkaa samaan postaukseen vaikka tiedän että jokaisesta riittäisi kerrottavaa oman postauksen verran. 

Aloitetaan Byronista johon saavuin ensin. Ihastuin tähän pieneen surffikylään heti. Pääkatu oli kovin leppoisan oloinen ja surffikauppoja oli toisensa perään. Lämmintä oli ihan riittävästä vaikkei biitsille päästykään.  Neljä päivää siellä hengailtiin Lindan kanssa. Hengailu on juuri oikea sana, koska kylä on pieni eikä siellä ole oikein muuta nähtävää kuin majakka. Ja senhän me näimme. Majakan ympärillä meni turistipolku, joka oli reilun 4km pitkä. Hostellimme respa sanoi sen olevan n.1,5km, joten tiedä sitten mistä hän puhui. Me kävelimme oikeaa reittiä ja voin sanoa että välillä piti pysähtyä ja puhaltaa. Ylämäkeä toisen perään ja ilmasto kuin sademetsässä. Matkan n. puolessa välissä huomasin Lindan jalasta tulevan verta ja tarkemman tutkimisen jälkeen kengästä löytyi etana joka oli päässyt puraisemaan.  Linda kuitenkin voi hyvin, joten ilmeisesti se ei ollut kovin vaarallinen etana.

Byronista matka jatkui Nimbiniin, tuohon kuuluisaan ”hippikaupunkiin”. Kylässä asuu n.400 asukasta ja pääkatu on n.500m pitkä. Huumeiden myynti on laitonta, kylässä on jopa poliisi, mutta koska poliisia ei koskaan näy, voidaan huumeita myydä kaduilla. Kaksi yötä siellä oli ihan riittämiin, koska ei siellä ollut mitään muuta kuin hash-cookiessien myyjiä. Tarina ei kerro kokeilimmeko kyseisiä keksejä. Ja äitille terveisiä että nämä huumeiden käyttäjät olivat oikein leppoisia, ei yhtään pelottavia. ;)

Nimbinistä yhdeksi yöksi takaisin Byroniin josta ajelin bussilla Brisbaneen. Hostelli ei ole ihan keskustassa ja se on hieman kämänen hintaansa nähden mutta kelpaa siellä kaksi yötä olla. Ja hostellin bussi kulkee tunnin välein keskustaan. Kaupunki on ihan jees, mutta kaksi päivää täällä on ihan tarpeeksi. Jos minulla olisi ylimääräistä tilaa rinkassani, olisin saanut kulutettua monta päivää shoppaillessa. :) Kiva kaupunkihan tämä on ja olisin varmasti viihtynyt pitemään jos olisin saapunut tänne ensimmäiseksi. Mutta koska en saapunut, on kaksi päivää juuri sopiva aika täällä.

Huomenna lähden kohti Mooloolabaa. Minulla oli listalla muutama muu siinä lähellä oleva paikka, mutta kartan perusteella päädyin menemään tuonne Mooloolabaan.Ja tuolla Moolooladan hostellissani on muuten suomalainen tytto respassa.

Rinkan taas selkään heittävä,

-Marjo-

Hiljaiseloa

On jäänyt tämä blogin päivittely viime aikoina hieman vähäiseksi, kiitos todella heikkojen langattomien nettiyhteyksien. Ja sateisen sään. Sateella ei tule lähdettyä mihinkään. Melbourne  on jäänyt taakse aikoja sitten ja tulihan tuota oltua Surfers Paradisessakin viisi yötä. Tällä hetkellä minut löytää Byron Baysta.
Melbournessa viihdyin lopulta viikon verran. Viimeiset kaksi yötä asuin erään kivan irkkupubin hostellissa St Kildan alueella. Alue oli muuten paljon mukavampi kuin edellinen alue+ hostelli. Miinuksena olivat ainoastaan samassa hostellissa asuneet brittiläiset, joiden karaokeen heräsin kumpanakin yönä klo1:30. Melbournesta matka jatkui Gold Coastille, tarkemmin sanottuna Surfers Paradiselle. Surfferissa olivat myös Janita ja Linda, joten yksin ei tarvinnut siellä hengailla. Asuin hieman keskustan ulkopuolella ja hostelli oli todella kiva. Ainoa miinus hostellissa oli se, että nettihteys "toimi" vain ulkotiloissa ja sekin oli toiminnassa vain 7:30-22:30. Lisäksi koko 15min kävelymatka hostelliltani keskustaan oli tietöiden vallassa.

Tiistaina hyppäsimme Lindan kanssa minibussiin joka vei meidät Surfferista Byron Bayhin. Varasimme hostellista neljä yötä ja lauantaina matkamme jatkuu Nimbin-nimiseen kylään. Kylä on tunnettu muun muassa siitä, että siellä myydään muun muassa marihuanaa, vaikka se on laitonta. Ollaan siellä pari yötä, jonka jälkeen tulemme yhdeksi yöksi takaisin Byron Bayhin. Tiistaina oma matkani jatkuu kohti Brisbanea.

Mitään erikoista ei ole siis tapahtunut. Siitä voi tietenkin kiittää ihanaa sateista säätä joka tuntuu seuraavan minua minne tahansa menenkin. Surfferissa oli yksi aurinkoinen päivä jolloin pääsimme palvomaan aurinkoa. Täällä Byronissa oli aurinkoinen päivä silloin kuin saavuimme, mutta emme kerenneet silloin rannalle. Muuten on satanut vettä koko ajan. Valitsin väärän vuoden tulla Australiaan. Luultavasti Brisbanessa sataa myös, mutta katselin juuri muun muassa Darvinin säätä ja siellä näyttäisi paistavan aurinko ja lämmintäkin olevan noin +30. Ehkä matkani käy siis sinne seuraavaksi?

Loppuun vielä muutama kuva viime viikoilta.

 Cappuccinoa St Kildassa, Melbournessa. Kahvin lisäksi syötiin aamiaiseksi Pannukakkuja Tiinan kanssa.

 St Kilda, Melbourne

 Surfers Paradise, Gold Coast

 Byron Bay

 Byron Bay

Curstad Apple. Löysin tällaisia "omenoita" Byron Baysta ja pakkohan sellainen oli ostaa ja kokeilla. Hedelmän kuori oli pehmeä ja sisältä se oli hieman kermainen ja maultaan makea.


Koitan kirjoitella lähipäivinä hieman tarkemmin viime viikkojen tapahtumista. Nyt kutsuu nimittäin Fijin säiden tutkiminen.

Auringosta haaveileva,
Marjo

Miksei kaikki voi olla niin kuin ennenkin?

Tänään on sellainen ilta että kaipaan sitä normi työtä, omaa huonetta ja kotia jajaja...

Tästä piti tulla leppoisa päivitys siitä, kuinka olen löytynyt yhden hyvän asian Melbournesta ja siitä kuinka olen menossa seuraavaksi Adelaideen tutustumaan muun muassa viinin ja oluen valmistukseen sekä suklaatehtaaseen ja kuinka odotan kaikkia tulevia reissuja.

Ensin se hyvä asia Melbournesta.

Se Melbournen hyvä asia on Queen Victoria Marketin ja sieltä food court! Miksei Suomessa voi olla tuollaisia suuria kauppahalleja, joissa on erikseen hedelmät ja vihannekset, viljatuotteet, juustot ja maitotuotteet, kalat ja äyriäiset sekä lihat ja kanat? Ei siinä, onhan esimerkiksi Helsingissä Hakaniemen kauppahalli mutta voi kun se on pieni halli tuon Queen Victoria Marketin rinnalla. Sitä paitsi tuolta Marketista sai sellaisia tuotteita mitä en ole koskaan nähnyt Suomessa myytävän, esimerkiksi Sian sorkkia. Raakamakkaroitakin oli tiskissä varmaan 20 erilaista. Viihdyin siellä hyvän tovin ja ostinkin päivän ruokatarpeet. Yhdestä vihanneskojusta ostin muun muassa n.300g erilaisia salaatteja, punasipulin, punaisen paprikan ja kaksi luumua (sellaisia luumuja ei Suomesta saa). Ja hinta oli $2,25! Normaalissa kaupassa jo pelkkä punainen paprika maksaa sen verran, jos edes riittää. Lisäksi ostin päivällissalattiini Chevreä. Se oli hieman kalliimpaa, n.150g pala maksoi $4. Mutta olihan se hyvää. Ja luomua kaikenlisäksi. Laitan kuvia marketissa ensi postauksessa, nyt on niin huono nettiyhteys ja monta kertaa palaneet hermot ettei jaksa eikä kykene lataamaan kuvia.

Mutta sitten niihin huonoihin ja suuren v*tutuksen aiheuttaneisiin asioihin. Ensinnäkin Adelaide. En ole menossa sinne, koska lennot maksoivat jotain aivan hunajaa ja juna on kallis ja hidas. Bussi ei tule kysymykseen. Toisekseen hostellistamme ei saanut enää öitä (kiitos formulat), joten joudun menemään pariksi yöksi toiseen hostelliin.

Lisäksi erinäisistä syistä autolla kruisailu jää ausseissa välistä, joten sekin v*tuttaa. Siksi päätin että torstaina lähden Gold Coastille. Lentoa varatessani jokin meni vikaan, koska Jetstarin sivu ei hyväksynyt luottokorttiani, mutta toisaalta minun tiedoissa näkyy Jetstarin sivuilla että olen varannut lennon. Toivon ettei kortiltani ole peritty kyseistä lentoa kovinkaan monta kertaa…

Eli tänään on sellainen Tänään eniten v*tuttaa kaikki-fiilis!! Pitänee soitella tuonne Jetstarille huomenna ja kysyä tuosta lennosta.

Nyt ehkä kuitenkin nukkumaan jotta jaksaa edes kerrankin nousta (ilmaiselle) aamiaiselle ja klo10:00 olevaan check-in:n

Toivottavasti huomisessa hostellissa on hyvä nettiyhteys,
Marjo

Siitä lähetään, että täältä lähetään

Sanotaan että ensivaikutus on tärkein eikä sitä voi muuttaa ihan helpolla. Melbourne ei ole näin päivän täällä olon jälkeen sitä mitä odotin ja laskenkin jo melkein päiviä milloin minun pitää luovuttaa huoneeni. Toisaalta olin tänään todella väsynyt pitkän bussimatkan ja huonosti nukutun yön jälkeen, joten toivotaan että seuraavat 4 päivää muuuttaisivat mielipiteeni. Muuten pakkaan nopeasti tavarani ja jatkan matkaani. Jonnekin.

Lähdetään alusta. 12h bussimatkalla takanani istui nainen, joka ei tainnut ymmärtää että bussissa oli 55 muutakin matkustajaa. Bussi lähti klo20:00 ja silloin naisen puhelin aloitti soimisen. Soittoja tuli noin kymmenen ja hälytykset kestivät 2-30sec. Jopa 2sec on pitkä aika kun soitot tulevat peräkkäin. Viimeisellä soitolla nainen vihdoin vastasi ja puhui puhelimeen todella kovaan ääneen noin 30min. Kuulin muun muassa sen että tämä nainen oli menossa Melbourneen, koska hänen uusi miehensä oli siellä. Hän ei ollut nähnyt miestä aiemmin. Toisen kerran sama soittorumba alkoi klo00:00. Puheln hälytti ties montako kertaa, mutta onneksi nainen ei vastannut puhelimeen. Klo07:00 tuli taas puhelua, onneksi hälytyksiä tuli vain noin viisi. Taas nainen vastasi ja puhui hyvin kovaan ääneen ja voivotteli kuinka hänen jäseniään särkee eikä hän ollut nukkunut kunnolla. Suurin osa matkustajista heräsi tähän puheluun ja monen ilmeistä pystyi päättelemään että Nainen, hiljaa! Itse ajattelin samoin. Bussi oli perillä Melbournessa hieman jälkeen klo08, joten moni olisi varmasti halunnut nukkua hieman pidempään kuin seitsemään.

Rinkkani ja laukkuni saatuani aloin katsomaan karttaa mihin minun pitäisi lähteä kävelemään. Karttaa katsoessani tajusin että olin katsonut osoitteen väärin enkä löytänyt oikeaa osoitetta. Noh, taksi viekön minut perille. Odotin taksia noin 15min ja kun sain vihdoin pysäytettyä yhden, kuski käski minun kävellä perille! Teki mieli haistattaa kuskille p*skat. Hetken etsinnän jälkeen löysin erään infon josta sain kartan ja johon kiva asiakaspalvelijamies merkkasi paikan jossa sillä hetkellä olin ja mihin minun piti mennä. n.10minuutin kävely jälkeen olin perillä hostellissa. Normaalisti tässä hostellissa saadaan huoneet vasta klo14:00, mutta minulla kävi tuuri koska huoneessani oli yksi peti vapaana ja pääsin kirjautumaan heti sisään. Suihku ja puhtaat vaatteet tuntuivat niin hyvältä pitkän bussimatkan jälkeen.

Hengattiin päivä Tiinan kanssa keskustassa, mutta hänen vakuutteluistaan huolimatta kuinka kiva paikka esimerkiksi St Kilda on, mikään ei sytyttänyt minua. Huomenna uusi yritys hyvien yöunien jälkeen. Ja jos ei helpota, ostan itselleni jotakin kivaa ja kallista.

Nukkumatin kanssa treffeille lähtevä,
Marjo

Se tunne kun...

...Saa niin hyvää ruokaa että tekee mieli itkeä. Maanantaina lounas Westfieldin Sushi Hon:ssa ja tiistaina aikaisella dinnerillä The Owl Housessa.

Maanantai

Ystäväni ei todellakaan valehdellut kun hän kehotti minua menemään Sushi Honin sushitrainiin suht ajoissa. Kala oli niin tuoretta että se oli varmaan ongittu samana aamuna. Olisi ollut kiva jos minulla olisi ollut seuraa tuolla ravintolassa, koska tuli jotenkin urpo olo kun istuin yksinäni keskellä junaa (kiitos tarjoilija kun ohjasit minut juuri siihen) ja vielä ihan kokkien vieressä. Lisäksi se, että ravintolassa oli siihen aikaan vain kolme muuta ihmistä ja join olutta, ei helpottanut oloani yhtään.

(kuvat: google.fi)

Kuvat ei ole siis minun ottamia, vaan löysin ne googlesta. Kuvat kuitenkin ovat siitä ravintolasta jossa kävin. Kuten huomaatte, tuolla on tuommoisia loosseja, ja itsehän siis istui keskimäisessä loosissa, aivan kokkien vierestä. Kuvittelin ensin että olisin istunut tuolla ravintolassa vaikka kuinka kauan, mutta pah, n.30min ja tuntui että joudun pyörimään pois. Kerkesin testata tuossa ajassa viittä erilaista sushia. Jokaisessa lautasella oli kaksi palaa. Kaikki muut sushit olivat tajunnan räjäyttävän hyviä, paitsi mustekala. Sen syöminen oli tuskaa ja tuntui etten saa purtua sitä, se oli nimittäin hieman sitkasta. Testasin kolmea eri hintaluokkaa: Keltaista (kaksi kappaletta, a´ $3,60), Vihreää (kaksi kappaletta, a´ $4,00) ja mustaa (yksi kappale, a´ $5,80). Hintaluokathan menevät lautasten värien mukaan:  

• punainen oli halvin, $2,80
• Keltainen $3,60
• Vihreä $4,00
• Sininen $4,80
• Musta $5,80
• Kultainen, $6,80
• Lisäksi oli jalallinen sini-valkoinen marmorilautanen, annos $8,00

Tiistai

Kävin tänään vihdoin ja viimein syömässä The Owl Housessa. Ravintola aukesi klo17:00 ja itsehän olin siellä n.17:20. Paikka on hyvin suosittu, joten päätin että menen suht aikaisten jotta minulle löytyy paikka baaritiskiltä. Ravintolasta kertoo varmaan paljon se, että istuin siellä yksikseni reilun 2h. Olin paikan ensimmäinen asiakas joten minulla oli hyvin aikaa rupatella baarimikon/tarjoilijan kanssa. Hänen suosituksestaan otin annoksen nimeltä  

Caramelized onion petals filled with mushroom duxelle served with hand made gnocchi, truffle oil & parmesan chips.

(eli siis karamellisoituja ja sienimuhennoksella täytettyjä pikkusipulien terälehtiä, peruna gnoccheja, tryffeliöljyä ja parmesan chipsejä.)

Ja koska pääruoka oli niin täydellistä enkä halunnut lähteä kotiin, päätin että minulla on vielä tilaa jälkiruoalle. Ja ah, olihan se hyvää! Yleensä en pidä kookoksesta yhtään, mutta tuossa annoksessa se meni siinä sivussa.

Mango parfait served with fresh mango salsa

Juomatilausta ottaessaan sanoin baarimikko/tarjoilijalle etten juo viiniä kovin usein, mutta kun hän maistatti minulla erästä valkoviiniä, päädyin siihen tulokseen että se oli hyvää. Tämä oli elämäni toiseksi paras dinneri (ensimmäisenä pysyy Bentleyn dinneri marraskuussa). Palvelu oli täydellistä ja kotiin kävellessäni tuntui että rupean itkemään koska ruoka oli niin hyvää ja koska tiedän etten tule näkemään kyseistä paikkaa Suomeen palattuani. Toivottavasti Helsingistä löytyy tuollaisia paikkoja, joihin voi mennä yksin syömään vähän paremmin tuntematta oloaan tyhmäksi.

Jos siis olette ikinä, ikinä, IKINÄ menossa Sydneyyn, suosittelen testaamaan The Owl Housea. Osoitehan on 97 Crown Street, Darlinghurst. Pakko vähän mainostaa paikkaa, mietin nimittäin josko menisin sinne vielä huomenna ainakin lasilliselle ennen bussiin lähtöä. Ja varmasti ennen Suomeen paluuta käyn tuolla.

Hyvästä ruoasta nauttiva,

Marjo

Ilta on aamua viisaampi

Tarkoitukseni oli tehdä postaus pelkästään eilisesta Mardi Gras-kulkueesta, mutta ennen sitä kerron virheestä jonka tajusin tehneeni eilen. Aloin nimittäin hetki sitten katselemaan kalenteria ja tajusin että olin varannut hostellin ja bussilipun viikon liian myöhään. Olin siis varannut bussilipun niin että lähden Sydneystä 14.pv ja hostellin niin että majoitun siellä 15.-20.pv. Ja tänään tajusin että minähän lähden Sydneystä jo 7.pv ja tarvit majoitusta 8.-12.pv.  Ei siinä mtn, soittelin hostellin paniikissa, koska olin varma ettei siellä kuulla sukunimeäni oikein. Eihän sitä kuulla koskaan Suomessakaan oikein. Milloin olen Pelkkälä tai Selkälä, esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka.

Mutta kuinka ollakaan, respan nainen ymmärsi minua koko puhelun ajan ja sain vaihdettua varauspäivämäärääni. Bussilipunkin vain kävin yhtiön nettisivuilla perumassa ja vaihtamassa sen uuten.

Ja sitten siihen kuuluisaan MARGI GRAS-KULKUEESEEN!

Istuttiin ennen paraatia Lindan hostellilla, josta lähdettiin muutaman muun samassa hostellissa asuneen tyypin kanssa kohti Oxford Streetiä. Paraati alkoi kahdeksan aikaan, mutta me olimme perillä hieman sen jälkeen. Jos olisi halunut nähdä koko paraatin alusta loppuun, olisi paikalle pitänyt saapua todella aikaisin. Koska olemme Lindan kanssa suht lyhyitä, päätimme että koitetaan päästä jollakin konstilla eturiviin. Ja vain noin 30minuutin ponnistelujen jälkeen olimme perillä. Koska en osaa ottaa omalla kamerallani kuvia, varsinkaan pimeässä ja vesisateessa, päätin katsoa kuvia googlesta ja laittaa pari niistä tänne jotta näette edes hieman minkälaisia asuja ja minkälainen meno siellä oli.

Googlettamalla Mardi Gras 2012 Sydney löytää paljon lisää kuvia. Menoa haittasi sade. Vettä tuli koko ajan, pääosin tihuuttaen mutta välillä ihan reilustikin. Harmittaa suuresti kun en saanut kunnon kuvia, mutta toisaalta tuo oli sellainen tapahtuma ettei se tule unohtumaan.

Lähdettiin pois Oxford Streetiltä hieman ennen kymmentä, koska ajattelimme että jätämme mieluummin pari viimeistä esiintyjää näkemättä kuin että joutuisimme sen valtavan ihmismassan keskelle sen hajotetta kulkueen loputtua. Menimme Lindan kanssa meidän lähellä olevaan pubiin, jossa päätin että noh, samahan se on lähteä ulos. Eli nopea vaatteiden vaihto (tarkoitukseni ei todellakaan ollut lähteä ulos) ja taksilla keskustaan. Koska emme kumpikaan tiedä Sydneyn baareja, katsoimme minun ravintola-kirjastani baareja. Päädyimme Ivyyn, sellaiseen pintaliitobaariin josta olin kuullut ja jonka halusin testata vaikka tiesin ettei se ole minunlaiseni paikka. Ihan jees paikkahan se oli, tulipahan testattua mutta en ehkä mene toisten. Kun muuten valitin vessassa Lindalle että kaulakoruni oli mennyt rikki, tulee joku pieni nainen juttelemaan meille suomeksi. Hän esitteli meidän kahdelle suomalaiselle kaverilleen, mutta lähdimme nopeasti tilanteesta pois koska huomasimme hyvin nopeasti ettei neideillä kiinnostanut meidän seura.

Mäkkärin yöruoan jälkeen otimme taksin ja pyysimme kuskia viemään meidän 95 Palmer Streetille, Woolloomoolooseen (tarkistin nytten että oikea numero olisi ollut 103-105, mutta tiesin että 95 on ihan vieressä, joten mainitsin sen siksi :) ) Kuski vielä tarkisti että mihin kulmaan ja kerroin että Palmer St ja Cathedral St. Risteyksessä, josta meidän olisi pitänyt kääntyä vasemmalle William Streetille, kuski oli suoraan menevien kaistalla. Mainitsin asiasta sievästi, jolloin kuski raivostui ettei hän voi tietää mihin kohtaan Palmer Streetiä haluamme koska se on monta kilometriä pitkä ja ettemme olleet kertoneet tarkempaa osoitetta. Lisäksi kuski mm. sanoi ettei hän osaa venäjää johon minä vastasin hyvinkin kärkkäästi että hyvä, koska en puhu sitä itsekään. Noh, Linda hoiti tilanteen hienosti rauhoittelemalla kuskia (ja minua) kun taas minä kiehuin raivosta. Kovasti se kuski matkan loppuvaiheessa muka naureskeli ja heitti muka hyvää vitsiä mutta minuun se ei siinä vaiheessa tehonnut.

Että semmoinen Mardi Gras-ilta. Oli oikein kivaa, näitä lisää ilman noita tyhmiä taksikuskeja.

Huomista sushitrainia odottava,
Marjo

Australia part II lähestyy!

"Näin minä vihellän matkallani

Jos sen on oltava niin

Olkoon sitten niin"

Skandinavian Music Grop: Näin minä vihellän matkallani

"Perillä" on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan"

PMMP: Matkalaulu 

Varasin tänään bussimatkan Melbourneen sekä hostellihuonen viideksi yöksi. Hieman jännittää jo vaikka lähden vasta keskiviikkoiltana. Toisaalta nämä Sydneyn sateet alkaa jo riittämään, eli lähden ihan iloisin mielin matkaan. Vaikka Sydneyssä on tapahtunut monia hyviä asioita, en usko että minulla jää ikävä tätä kaupunkia.

" I've been a long time gone now
Maybe someday, someday I'm gonna settle down
But I've always found my way somehow"

 Dixie Chicks - The Long Way Around

 Bussimatka Sydneystä Melbourneen kestää sen 12h. Nopeammin olisin päässyt lentokoneella, mutta kun minulla on se Greyhoundin bussipassi ja siinä n.3000km:ä matkoja, päätin kuluttaa yhden yön bussissa ja samalla ensimmäiset 900km:ä. Vielä on monta sataa kilometriä matkaa jäljellä. En ole vieläkään miettinyt Melbournea pitemmälle, teen sen Melbournessa. Sen kuitenkin tiedän jo etten jää pitkäksi aikaa Melbourneen.

"It's time to move on, time to get going
What lies ahead, I have no way of knowing
But under my feet, bad grass is growing
It's time to move on, it's time to get going"

 Tom Pretty: Time to move on

Seuraavat kuukaudet tulee olemaan siis armotonta reissaamista itärannikolla. Tänään kuitenkin fiilistelen vielä Sydneytä Lindan kanssa Mardi Gras-paraatin merkeissä.

Eilen toppatakeista haaveillut,

Marjo

 I know, I know for sure
That life is beautiful around the world
I know I know it's you
You say, "Hello" and then I say, "I do"

Red Hot Chili Peppers: Around the World

"Well we know where we're going
But we don't know where we've been
And we know what we're knowing
But we can't say what we've seen
And we're not little children
And we know what we want
And the future is certain
Give us time to work it out"

Talking Heads: Road to Nowhere

Ei susi silmiänsä häpee

Tänään puhutaan silmistä. Viimeiset neljä päivää on ollut nimittäin tosi kummallisia. Minulle tuntemattomat ihmiset ovat nimittäin kehuneet silmiäni viime päivinä jopa liian useasti.

Neljä päivää sitten kioskin myyjä kehui silmiäni samalla kun hän myi minulle bussilippuja. Seuraavat kohteliaisuudet kuulin eilen aamulla, kun kävin hakemassa kahvia aamiaispaikastani. Tunti aamiaispaikan kommentin jälkeen joku pariskunta käveli minusta ohi (istun penkillä odottamassa bussia), mutta he palasivat takaisin ja sanoivat että oli pakko tulla sanomaan etteivät he ole koskaan nähneet vastaavanlaisia silmiä. Silmäni ovat kuulemma kuin huskyllä. Ja tänään kun olin ostamassa takkia, kaupan myyjä kehui silmiäni.

Tämä nyt saattaa kuulostaa hyvin itsekkäältä, mutta olen jotenkin hämmentynyt noista kehuista. Kyllähän noita kuulee aina silloin tällöin, itseasiassa aika harvoin. Mutta nyt viimeisen neljän päivän aikana on tullut niin paljon kommenttia silmistäni että alkaa jo pian hävettämään. Mielestäni silmäni ovat ihan normaalit, samanlaiset kuin kaikilla muillakin. Noh, ensi viikolla saan ruskeat silmät kuukaudeksi.

Ja nyt äiti miettii että miten niin ruskeat silmät? Vihdoinkin tilaamani piilarit ovat täällä! Miksi juuri minulle käy niin, että kun tilaan tuotteita, ne ovat loppu ja ne joudutaan tilaamaan jostakin Singaporesta asti? En muista olenko maininnut mutta viime päivinä olen jännittänyt kerkeääkö piilarini saapua ennen kuin lähden Sydneystä. Maanantaina siis suoraan postiin hakemaan oma paketti ja viemään Ranualle lähtevä paketti. Jaujau!

Mainitaan vielä se, että en päässyt tänään lounaalle The owl houseen. Paikan piti aueta klo12, mutta ainakin vielä 12:30 se oli kiinni. Ei siinä, menin lähellä olevaan ravintolaan, jossa oli lounastarjouksessa pizza+juoma $15. Ja oli muuten maailman parasta pizzaa! Tilasin katkarapu-vakosipuli-pizzan ja ah, olin taas taivaassa. Pizzan pohja  oli täydellisen ohut ja rapea ja tomaattikastikkeen sijaan pohjan päällä oli pestoa. Lisäksi pizzassa oi niita valkosipulilla maustettuja katkarapuja, parmesania ja paahdettua valkosipulirouhetta. Sitä pizzaa tulen muistelemaan vielä pitkään.

Nyt kuitenkin pitää lähteä treffailemaan Lindaa ja poikia. Samalla ulkoilutan uutta takkiani. Loppuun vielä suloisia pikkukoiria, koska pikkukoirien silmät ja niiden katseet ovat jotain vastustamatonta.

Huomista Mardi Gras-kulkuetta odottava,
Marjo