Maanantai
Ystäväni ei todellakaan valehdellut kun hän kehotti minua menemään Sushi Honin sushitrainiin suht ajoissa. Kala oli niin tuoretta että se oli varmaan ongittu samana aamuna. Olisi ollut kiva jos minulla olisi ollut seuraa tuolla ravintolassa, koska tuli jotenkin urpo olo kun istuin yksinäni keskellä junaa (kiitos tarjoilija kun ohjasit minut juuri siihen) ja vielä ihan kokkien vieressä. Lisäksi se, että ravintolassa oli siihen aikaan vain kolme muuta ihmistä ja join olutta, ei helpottanut oloani yhtään.
(kuvat: google.fi)
Kuvat ei ole siis minun ottamia, vaan löysin ne googlesta. Kuvat kuitenkin ovat siitä ravintolasta jossa kävin. Kuten huomaatte, tuolla on tuommoisia loosseja, ja itsehän siis istui keskimäisessä loosissa, aivan kokkien vierestä. Kuvittelin ensin että olisin istunut tuolla ravintolassa vaikka kuinka kauan, mutta pah, n.30min ja tuntui että joudun pyörimään pois. Kerkesin testata tuossa ajassa viittä erilaista sushia. Jokaisessa lautasella oli kaksi palaa. Kaikki muut sushit olivat tajunnan räjäyttävän hyviä, paitsi mustekala. Sen syöminen oli tuskaa ja tuntui etten saa purtua sitä, se oli nimittäin hieman sitkasta. Testasin kolmea eri hintaluokkaa: Keltaista (kaksi kappaletta, a´ $3,60), Vihreää (kaksi kappaletta, a´ $4,00) ja mustaa (yksi kappale, a´ $5,80). Hintaluokathan menevät lautasten värien mukaan:
- punainen oli halvin, $2,80
- Keltainen $3,60
- Vihreä $4,00
- Sininen $4,80
- Musta $5,80
- Kultainen, $6,80
- Lisäksi oli jalallinen sini-valkoinen marmorilautanen, annos $8,00
Kävin tänään vihdoin ja viimein syömässä The Owl Housessa. Ravintola aukesi klo17:00 ja itsehän olin siellä n.17:20. Paikka on hyvin suosittu, joten päätin että menen suht aikaisten jotta minulle löytyy paikka baaritiskiltä. Ravintolasta kertoo varmaan paljon se, että istuin siellä yksikseni reilun 2h. Olin paikan ensimmäinen asiakas joten minulla oli hyvin aikaa rupatella baarimikon/tarjoilijan kanssa. Hänen suosituksestaan otin annoksen nimeltä
Caramelized onion petals filled with mushroom duxelle served with hand made gnocchi, truffle oil & parmesan chips.
(eli siis karamellisoituja ja sienimuhennoksella täytettyjä pikkusipulien terälehtiä, peruna gnoccheja, tryffeliöljyä ja parmesan chipsejä.)
Ja koska pääruoka oli niin täydellistä enkä halunnut lähteä kotiin, päätin että minulla on vielä tilaa jälkiruoalle. Ja ah, olihan se hyvää! Yleensä en pidä kookoksesta yhtään, mutta tuossa annoksessa se meni siinä sivussa.
Mango parfait served with fresh mango salsa
Juomatilausta ottaessaan sanoin baarimikko/tarjoilijalle etten juo viiniä kovin usein, mutta kun hän maistatti minulla erästä valkoviiniä, päädyin siihen tulokseen että se oli hyvää. Tämä oli elämäni toiseksi paras dinneri (ensimmäisenä pysyy Bentleyn dinneri marraskuussa). Palvelu oli täydellistä ja kotiin kävellessäni tuntui että rupean itkemään koska ruoka oli niin hyvää ja koska tiedän etten tule näkemään kyseistä paikkaa Suomeen palattuani. Toivottavasti Helsingistä löytyy tuollaisia paikkoja, joihin voi mennä yksin syömään vähän paremmin tuntematta oloaan tyhmäksi.
Jos siis olette ikinä, ikinä, IKINÄ menossa Sydneyyn, suosittelen testaamaan The Owl Housea. Osoitehan on 97 Crown Street, Darlinghurst. Pakko vähän mainostaa paikkaa, mietin nimittäin josko menisin sinne vielä huomenna ainakin lasilliselle ennen bussiin lähtöä. Ja varmasti ennen Suomeen paluuta käyn tuolla.
Hyvästä ruoasta nauttiva,
Marjo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti