Unelmat on köyhien ravinto

Paitsi että minun ravintoni on kuluneiden viikkojen aikana ollut useamman kerran sushi, tuo Japanin lahja maailmalle. Varsinkin viimeisen puolentoistaviikon ajan olen tainnut syödä sushia enemmän kuin koskaan ennen. Mutta kun se on niin hyvää ja halpaa (ja kevyttä). Viime postauksessa mainitsin että menen testaamaan sushitrainia tiistaina. Kävin kyllä tuolla ravintolassa tiistaina mutta en testannut junaa koska heräsin aamulla hieman liian myöhään. Otin kuitenkin vitriinistä boxin jossa oli neljä Lion King rollia. Alkuun meinasin päätyä perinteisiin lohi-avokado-rulliin, mutta onneksi valitsin toisin. Tietenkään minulla ei ollut kameraa mukana jotta olisin voinut ottaa kuvan, mutta onneksi google on ystävä.

Ja voi että, se makuelämys oli jotakin sanoinkuvaamatonta! Tuon sushin päällä on siis miedosti savustettua Lion King-kalaa (näyttää hieman lohelta, suomenkielistä nimeä en löytänyt)  ja sisällä hieman tartar-kastikkeen tapaista juttua.. mätiä ja jotain siinä oli. Ja tuon taivaallisen makuelämyksen perusteella menen todellakin tuhlaamaan joku päivä lounasaikani istumaan sushitrainin ääneet.

Tuo Westfield-kauppakeskuksen viidennen kerroksen food court on muutenkin todella siisti paikka, en tajua miksen ole käynyt siellä aiemmin. Yksi syy voi olla siinä, että se osa Westfieldiä on ns. kalliimman puoleinen. Siellä ovat kaikki Laura Ashleyn, Cuccin, Pradan.. mitä näitä kalliita liikkeitä nyt on. Paljonhan tuolla food courtissa oli niitä pukumiehiä ja -naisia, mutta myös tällaisia tavallisia tallaajia näkyi. Yleensä en viihdy ollenkaan tuollaisissa ostareiden ravintolahelveteissä, mutta tuo oli todella viihtyisä ja tyylikäs. Jos vertaa vieressä olevan Meyerin alakerran food courtiin, niin voin sanoa että Meyerille en mene enää koskaan. On se sen verran tehdasmainen ruokalahelvetti.

 Tänään kävin uudestaan hakemassa sushi tuolta Sushi Hon-ravintolasta. Tällä kertaa otin special boxin, hintaa oli $15. Annos sisälsi yhdeksän erilaista sushia, muun muassa yhden palan Lion King rollia.

Alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut hakea ruokaa mukaan, mutta kotiin unohtunut sateenvarjo ja takin etsiminen aiheuttivat niin suurta turhautumista että minun oli pakko jotenkin lepyttää itseäni. Koetin muuten syödä noita susheja puikoilla, huonolla menestyksellä. Mutta vielä minä joku päivä osaan käyttää niitä puikkoja, toivottavasti ennen sushitrainin testaamista. Menen testaamaan sen junan varmaan maanantaina.

Huomenna menen lounaalle The Owl House-nimiseen ravintolaan. Siellä on lounas ainoastaan perjantaisin. Olen kuullut siitäkin ravintolasta pelkkää hyvää. Lounas on kuulemma hieman kalliimpi lounaspaikka, mutta kuulemma hintansa arvoinen. Lounaan jälkeen lähden etsimään sitä takkia uudestaan, toivottavasti paremmalla onnella.

Tänään olisi vielä tarkoitus testata kuinka paljon minulla sitä tavaraa oikein on. Eli pakkaan kaikki vaatteeni ja kenkäni ja laitan ne rinkkaan/lentolaukkuun. Ja mietin vielä kerran pitäisikö minun laittaa vielä joitakin vaatteita menemään Ranualle. Esimerkiksi kenkiä minulle on ilmaantunut tänne asuntoon yllättävän paljon. Olen varma että joku tuo niitä tänne. Tännä tultaessa minulla oli tennarit ja sandaalit. Nyt minulla on kolmet tennarit, neljät sandaalit, korkonengät, avokkaat, uggit ja työkengät. Uggit ja yhdet sandaalit ovat jo lähdössä Ranualle, mutta ehkä laitan sinne vielä muutaman muunkin parin...

The Help-leffan latautumista odotellen,
Marjo