Lost in Sydney

Eilen törmäsin jossain yhteydessä lauseeseen:
       
   Live like you'll die tomorrow.

Ja tänään törmäsin siihen taas. Viime päivinä ja viikkoina on sattunut taas kaikenlaista ja sen lisäksi olen miettinyt aivan liikaa asioita ja tuo lause vaan sopii tällä hetkellä todella hyvin elämäntilanteeseeni.

Kaikki on hyvin, jos joku nyt luulee mm. noiden kuvien perusteella että olen tämän postauksen jälkeen hyppäämässä Darling Harbour Bridgeltä. :)

Viime päivät ovat olleet vain niin kummallisia. Ensin töissä ilmoitettiin ettei tammikuussa ole töitä. Sitten yhtäkkiä tuli joulun ja uv:n väliin tämmöinen kummallinen viikon loma sieltä töistä, jonka aikana en ole tehnyt mitään. Sitten asunto. Asun siis tällä hetkellä lähellä keskustaa asunnossa, jossa asuu seitsemän muuta henkilöä. Itse asun huoneessa jossa asuu lisäkseni japanilainen tyttö. Myös muut asunnossa asuvat ovat japanilaisia, paitsi vuokraisäntä. Anyway, huoneeni sijaitsee kylpyhuoneen vieressä, joten silloin kun tein enemmän töitä, en pystynyt nukkumaan kunnolla, koska porukka käy suihkussa, kuivaa hiuksia tai pesee pyykkiä vielä klo24-02 yöllä. Lisäksi huoneessa ei ole ikkunaa, vain käytävään oleva pieni tuuletusluukku (joka on aina kiinni), mutta tuosta tuuletusluukusta paistaa käytävässä yötäpäivää palava valo.. En ole koskaan mennyt sammuttamaan sitä, miksen, siihen en osaa sanoa. Ehkä siksi, että joku urpo sen kuitenkin laittaisi takaisin päälle.

Olen siis etsinyt itselleni sekä uutta työpaikkaa että uutta asuntoa. Työpaikkaa hieman ns. toisella kädellä, koska tiedän että töitä on sitten taas tammikuun jälkeen enemmän. Tänään kuitenkin laitoin muutamaan ravintolaan hakemuksen, katsotaan vastataanko niistä mitään. Jos jostain onnistaisi, voisin hyvinkin tehdä kahta työtä samaan aikaan muutaman kuukauden ajan. Jos en löydä toista työtä, en ota siitä paniikkia, koska tiedän että pystyn elämään säästöilläni ja ainahan voin vaihtaa maisemaa.

Toinen asia joka on huolettanut minua, on kodittomuus. Ja siis, kyllä, minulla on koti tällä hetkellä. Olen katsonut asuntoja todella paljon ja tahdon vai oman huoneen jossa asua. Aika heikosti sellaisia löytyy niissä hinnoissa, jota minulla on varaa maksaa. Löysin pari päivää sitten Gumtreestä (paikallinen asunto-työpaikka-kirppari-sivusto) ilmoituksen joka ei voinut olla totta. Vastasin siihen kuitenkin ja yllätyksekseni sain jopa vastauksen. Asunto olisi ollut keskellä Sydneytä, kalliilla alueella, olohuone, makuuhuone, keittiö, kylpyhuone. Vuokra VAIN $170/viikko! Paitsi että jos olisi maksanut heti 2kk vuokran, olisi kolmannen kuukauden voinut asua ilmaiseksi. Kun vaihdoin sähköposteja tämän asunnon omistaja-naisen kanssa, hän kertoi ettei heitä kiinnosta niinkään rahan saaminen asunnosta, vaan se, että joku pitää huolta heidän asunnostaan heidän poissaollessaan. Alkuun olin että ok, mikäs siinä, mutta sitten tuli aika maksaa takuuvuokra ja vuokra. Naisen viestit muuttuivat todella tylyiksi ja muutenkin hänellä oli kova kiire saada rahat. En tajua miten en tajunnut aiemmin, mutta tuossa vaiheessa aloin miettimään että Nyt Marjo valot päälle! Laitoin naiselle viestiä että en otakaan asuntoa, ja hän vastasi että mitä ihmettä, miksi en, he ovat kunnollinen kristitty perhe jne.. Hän laittoi sähköpostin liitteeksi vielä miehensä ajokortin ja passin kopion, mutta eiväthän ne kerro mitään. Toisaalta no worries mates, menen perjantaina katsomaan yhtä huonetta Surry Hillsin alueelta, eli aivan keskustan huudeilta sekin. Jos se on vähänkään sen näköinen että siinä voi asua, otan sen. Oma huone on aina oma huone.

Mitäs muuta.. Olen laittanut Kilroylle viestiä, josko sen paluulippuni voisi muuttaa. Vielä en ole aivan selville saanut miten tuo lipun vaihto onnistuisi, mutta jotenkin olen ymmärtänyt että sillä lipulla on PAKKO tulla Suomeen. Joten fuck sanon minä, en tahdo tulla Suomeen lokakuussa. Katsoo mitä sieltä vielä minulle vastataan ja mitä keksin tulevan vuoden aikana.

Eilen hengailin Meyerin (paikallinen Stockmann) kirjaosastolla ja löysin ruoka-osiosta kirjan nimeltä Great Gourmet Weekends in Australia. Aloin selailla sitä aluksi hyllyn luona, mutta aika nopeasti siirryin sohvalle, koska tajusin että tämä kirjahan on todella mielenkiintoinen. Kirjassa käsitellään muun muassa erilaisia tapahtumia ja majapaikkoja, jotka kannattaisi tutkia ollessaan Australiassa. Löysinkin tuosta kirjasta monta ruokafestaria ja viinitilaa, joissa voisin käydä aloittaessni oikean reissuni täällä. Voi olla että käyn ostamassa tuon kirjan omakseni jossain vaiheessa. Sehän toimisi hyvin oppaanani tulevana vuonna.

Joten mitä olen oppinut viime viikkoina? Ainakin sen, ettei asioista kannata huolehtia liikaa, oli sitten Suomessa tai toisella puolella maapalloa. Kaikki järjestyy aina jotenkin päin. Ja vaikka tällä hetkellä välillä tuntuukin siltä että olen hukassa enkä tiedä mitä pitäisi tehdä, voin ja jaksan odottaa seuraavaa aurinkoista päivää, mennä silloin biitsille ja miettiä kuinka ihanaa minun elämä oikeasti on tällä hetkellä. Olen muutenkin muuttunut tosi positiiviseksi täällä. En jaksa stressta asioista turhaan, antaa virran viedä ja katsotaan miten tässä käy.

En kuitenkaan ehkä ota elämänopikseni tuota Live like you'll die tomorrow-juttua, mutta tulen varmaan muistamaan sen aina niinä hetkinä kun mietin pitäisikö vai eikö pitäisi tehdä jotakin juttuja. Alla oleva kuva ja siinä oleva teksti on ehkä tällä hetkellä sellainen, minkä kannan mukanani seuraavan vuoden.

 Ja tämä kuva nyt vain oli niin ihana kaikessa yksinkertaisuudessaan. Voisin hyvin kuvitella että tuollainen teksti löytyisi täältä jonkun asunnon etupihalta. :)

Pääsen kohta lähtemään ulos kahville erään tuttavani kanssa, johon itseasiassa tutustuin eilen. Itsehän olisin voinut lähteä ulos jo aikoja sitten, mutta tuo meidän pyykkikone käy hieman omalla säännöllään. On se noita minun työvaatteita jo pyörittänyt reilusti yli 1,5h, ja vielä se tuolla huutaa. Vaikka se ilmoitti ajaksi 63min.

Pyykkejä ja aamukahvia odotellen,

Marjo

Ps. Äiti, tuo kuva tuosta tatuoinnista kädessä on netistä, se ei siis ole minun käsi. :)

(Kuvat weheartit.com)

Matkakuume matkalla? Plus hieman joulujuttuja..

Kuten viimeksi mainitsin ja kuvista pystyitte näkemään, olen kovasti haaveillut reissaamisesta. Tuntuu hullulta, koska rakastun Sydneyyn joka päivä uudelleen ja tahtoisin jäädä tänne iäksi, mutta toisaalta tiedän aikani kuluvan koko ajan ja maailman näkeminen kiinnostaa. Siksi olen miettinyt hieman tulevaa vuottani (josta Aussi-vuotta olen kuluttanut jo yli 9 viikkoa). 12kk on kuitenkin niin lyhyt aika Australiassa vietettäväksi, etten tahtoisi "tuhlata" sitä reissaamiseen ulkopuolella. Olenkin siis miettinyt, josko jatkaisin tätä reissuvuottani parilla kuukaudella. Kun vuosi Australiassa on loppumassa, pakkaisin kaiken tarpeellisen rinkkaani (ja ylimääräisen lähettäisin Suomeen) ja aloittaisin uuden reissun. Uusi-Seelanti (NZ), Fidzi, Samoa, Tonga, Vanuatu, Indonesia...? Kerta täällä ollaan, niin voisin kovasti yrittää käydä ainakin parilla noilla saarella. NZ:tä ei lasket noihin minimissään kahteen saarivaltioon, koska sinne olen varmasti menossa.

Mutta sitten jouluun. Joulupukki ei löytänyt minua tänä vuonna ja hyvä niin. Olen ostanut jo liian paljon tavaraa muutenkin enkä siis kaipaa enää yhtään ylimääräistä lisää. Vaikka ne olisivat kuinka tarpeellisia ja ihania tavaroita. Perjantaina toimimme kuitenkin Annin kanssa Joulupukin pikkuapureina ja kävimme ostamassa Tiinan puolesta yhden joululahjan Bondilta. Koska päivä oli täydellinen, aurinko paistoi ja tuuli sopivan lämpimästi, päätimme kävellä sinne. Matkaa kertyi yhteensä n.7km, mutta koska meillä ei ollut mihinkään kiire, matka ei tuntunut pitkältä. Bongasimme matkalta mm. yhden parhaista keittiötarvikeliikkeistä, Chef's Warehousen. Tuolla tulen vierailemaan vielä monesti. Paddintonissa kävellessämme Anni näytti minulle raunioita, joita en olisi muuten huomannut, kiitos korkean muurin. Nuo rauniot olivat muuten tosi jees, mutta se mitä bongasin sieltä, pilasi hieman maisemaa. Alla oleva kuva kertoo enemmän.

Nuo rauniot ovat siis suositun ostoskadun, Oxford St:n varrella joten voi vaan ihmetellä miksi tuon vanhan rusinan pitää esitellä itseään siellä? Matkalla bongattiin myös mm. Red Crossn punainen polkupyörä sekä kadun kulmassa ollut keltainen ovi, jonka tajusin olevan jonkun ulko-ovi vasta hieman jälkeenpäin.

                                                                      (kuvat: Anni)

Menimme muuten takasin keskustaan bussilla. Lauantainen jouluaatto vietettiin Tiinan luona Homebushissa. Tehtiin vähän ruokaa jonka jälkeen lähdettiin takaisin keskustaan ja kohti baaria. Tuntui muuten hullulta olla jouluaattona baarissa, mutta eipä meillä ollut muutakaan tekemistä.


Tänään vietimme Annin kanssa päivän Bondi Beachilla nauttien auringosta. Harvoin sitä tulee joulupäivänä maattua rannalla. :) Huomenna uusiksi, koska minulla on vielä kolme vapaa päivää ja tahdon nyt vain nauttia auringosta ja saada vihdoin sen rusketuksen.


Nyt on kuitenkin aika hiippailla omaan kotiin. Olen tämän illan ollut Annin luona evakossa, koska omassa asunnossani on joulujuhlat, eli toisin sanoen kämppä täynnä japanilaisia jotka ei puhu englantia, + yksi ruma sininen valoketju+välkkyvä diskopallo+ musiikkina ysäriballadeja... Että joo,en ymmärrä japanilaisten juhlia.


Mutta nyt, kiitos ja kuittaus,
Marjo

Australian Museum - Nature, Culture, Discover, mutta vähän ennen sitä, ja hieman sen jälkeen...

Meillähän ei töissä tunnetusti työvuoroja ole, vaan tyyliin edellisenä päivänä esimies sanoo että tule kymppiin aamuksi. Aiempina viikkoina on ollut myös puhetta että jouluna on töitä. Noh, tänään Paul, esimieheni sanoi että kuules, seuraavan kerran töihin ensi torstaina, saat 7pv vapaata. Mitä helvettiä minä jollain vapaalla teen, kun olen asennoitunut siihen että olen töissä ja kerroin Annille ja Tiinalle että sori, jouluruoat jää multa väliin kun olen töissä... Pitää keksiä mitä teen. Onneksi se on varma, että Uuden vuoden aattona on töitä, ja siitä maksetaan yli tuplasti normituntipalkka.

Toisaalta nyt mulla ois aikaa kiertää Sydneytä enemmän, harmi vain kun tää joulu on vähän tiellä. Ei oikein tiedä miten paikat on auki. Noh, katsotaan mitä keksin, ainahan jotakin löytyy. Jos ei muuta, niin luen noita mun kirjoja (A Thousand Splendid Suns sekä The Group) jotka olen ostanut jo pari viikkoa sitten, mutta joita en ole päässyt ensimmäistä kymmentä sivua pitemmälle ja syön omenoita. Tänään kun kävelin yöllä töistä kotiin, ja katselin karuja joulukoristeita ja kuuntelin hostelleista kantautuvia karaoke-joululauluja, tuli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että jos nyt olisi joulufiilis, tahtoisin olla kotona Ranualla. Mutta koska ei ole joulufiilistä, en myöskään tahdo olla Ranualla.

Mutta joo, tiistaista mun piti alun perin tänne tulla kertomaan. Tiistai oli siis vapaapäivä ja koska en päässyt biitsille, kiitos ulos mennessäni olleen pilvisen ja tuulisen sään, menin käymään museossa. (Museolle päästyäni aurinko paistoi lämpimästi, ja kotia lätiessäni vielä enemmän.Ärsyttikö, KYLLÄ!
En tiedä miksi ihmiset yleensä ajattelee että museot on jotenkin karuja ja tylsiä paikkoja. Omat, entiset ennakkoluuloni pohjautuvat ehkä ala-asteella tehtyihin museoreissuihin Ranuan pappilan pitäjämuseon sekä Saukkojärven koulumuseon. Ne oli kyllä tylsiä paikkoja, pitänee myöntää. Mutta siis joo, Australian Museum - Nature, Culture, Discover oli tosi mielenkiintoinen paikka. Viihdyin sille vajaat 2h ja lopun ajasta jouduin hieman hoppuilemaan, koska sulkemisaika läheni. Lippu maksoi $12, mutta otin tuohon lisäksi jonkun Aboriginaalien taidenäyttely ja maksoin siitä extraa $3. Turhasta maksoin, koska kukaan ei missään vaiheessa tullut kysymään tuolla taidenäyttelyssä olinko maksanut sisäänpääsyä.

                                                                      Meteoriitti

                                                       Kiviä, vai mitäs mineraaleja ne oli....?

                              

                                                       Eiku nää tais olla niitä mineraaleja! 
                                    Jonkun jo nyt edesmenneen miehen omista kokoelmista.

                            Valokuvanäyttelystä, jossa oli myös kaksi suomalaisen ottamaa kuvaa.

                                                                Joku edesmennyt myyrä?

                                            Tyrannoraurus Rexin kallo ja muita kuurankoja.

                                                                  Aboriginaalien taidetta.

Jos siis satutte liikkumaan Sydneyssä, käykää tuolla museossa! Tai yleensäkin missä tahansa liikutte niin menkää paikalliseen museoon. Jossain vaiheessa pitäisi käydä New South Walesin (NSW) taidemuseossa, jossa on menossa maaliskuun loppuun asti Picasson taidenäyttely. Ehkä jo ensi viikolla....

Pitäisi varmaan mennä nukkumaan kun kello on taas yli klo03 yöllä. Sen verran voin kuitenkin mainita vielä, että seuraava postaus tulee koskemaan seuraavia kuvia.

Haaveissa eläen,
Marjo

Viikko 50

Välillä jotkut ihmettelee kun kerron että elämääni kuuluu tällä hetkellä vain töitä, töitä, töitä. Tämän postauksen tarkoitus on kertoa pääosin viime viikosta, mutta lopussa on myös muita kuulumisia.

Maanantai 12.12.
Vapaa päivä. Heräsin joskus 12 jälkeen, hengailin kotona jonka jälkeen lähdin 15:30 aamukahville lähimpään Gloria Jean's Coffeeseen. Lisäksi shoppailin lähimmällä kiinalaisella ostarilla, otin lävistyksen ja join illalla muutaman oluen kaverin kanssa.

Tiistai 13.12.
Töissä 10-21:30.

Keskiviikko 14.12.
Töissä 10-21

Torstai 15.12.
Töissä 10-23.

Perjantai 16.12.
Töissä 12-00:15

Lauantai 17.12.
Töissä17-01. Heräsin joskus klo13, kävin aamukahvilla Glorialla ja siitähän sitä sitten hiippailin töihin

Sunnuntai 18.12.
Töissä 7-21:30

Eli nopeasti vilastuna mulla ei tuota vapaata hirveesti ole, tai jos on esim. aamuisin, niin se menee nukkumiseen.

Tällä viikolla mulla on ma-ti ja su vapaa, joista tämä päivä meni nukkumalla klo13 ja kotona hengaillessa klo15 asti. Siitä sitten lähin keskustan Gloriaan, jossa käyn aina vapaa päivinä kahvilla. Tuo minua lähinnä oleva Gloria Jean's Coffee ei ole niin kotoisa kuin tuo Park st:n & Pitt st:n kulmauksessa oleva. Kahvin ja bagelin jälkeen kävin ostoksilla Priceline Pharmacy:ssä (miten mä saan AINA kulutettua siellä jonkun $40?), katselemassa Cotton On:in vaatetarjontaa sekä ostamassa itelleni leffalipun. Leffalipun jälkeen menin lähipostiini ostamaan ison pahvilaatikon (koska tarkoitukseni on lähettää tavaraa kotiin), vein sen kotiin, hajin sushirolleja mukaani ja menin katsomaan New Year's Eve-leffaa. Kotona olin takaisin 21:30, jonka jälkeen olen istunut enemmän ja vähemmän koneella sekä pyykännyt. Nythän tuo kello näyttää olevan jo yli 01 yöllä, joten huominen menee ehkä niin, että nukun pitkään ja haen kahvia ja sitten vain hengailen. :)

Itseasiassa tarkoitukseni on ollut jo monena viikkona lähtiä vapaa päivinäni biitsille nauttimaan auringosta, mutta kuin ollakkaan, joka sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina on satanut vettä tai ollut muuten pilvistä ja harmaata. Huomenna uusi yritys. Tänäänkin oli tarkoitus että olisin ottanut kuvia keskustasta, mutta ei tuolla vesisateessa kehtaa mitään kuvia ottaa. Ehkä vielä joku päivä.

Priceline Pharmacystä sen verran, että sellaisen tahtoisin Suomeen. Se on ihana vaaleanpunainen kauppa, josta löytyy aina jotain ostettavaa. Tänään mukaan lähti mm. kaksi kynsilakkaa sekä silmänympärysiholle tarkoitettu Roll-on. Ja voin sanoa että tuo Roll-on tulee tästä lähtien olemaan AINA minun mukanani. Luulin sen olevan sellainen ns. geeli jota laitetaan tummiin silmänalusiin, mutta ei se ihan sitä ollut. SE OLI KAIKKEA SITÄ MITÄ OLEN AINA ETSINYT!!! Laitoin sitä tänään suihkusta tullessani, koska tosiaan luulin sitä normi rasvaksi/geeliksi jota laitetaan jotta saataisiin tummat silmänaluset piiloon. Ja mitä tapahtuikaan: tummat ja väsyneet silmänaluset hävisivät heti! Täydellinen tuote, suosittelen kaikille, vaikkei se ollutkaan sitä mitä luulin ostaneeni. :) Alla vielä kuva tästä ihmeellisestä taikatuotteesta..

Ja tuosta New Year's Eve-leffasta. Voi se oli ihana <3 Rakkautta rakkautta. Leffa on samanlainen kuin viime vuonna ilmestynyt Valentine's Day. En sano mitä leffassa tapahtui, vaan suosittelen kaikkia katsomaan tuon jos yhtään tykkäsi Valentine's Daystä.

Leffaan meno sinänsä oli kummallinen. Leffan piti alkaa klo19:00, joten olin paikalla hieman jälkeen 18:30. Katsoin että ok, sali 9, menen sinne odottamaan ja katsomaan trailereita. Ovi saliin oli siis auki eikä kukaan ollut odottamassa ulkopuolella. Nooh, reippaasti astelin saliin sisälle ja ihmettelin miksi siellä oli pimeää ja kankaalla pyöri aivan jonkun leffan näköinen mainos. Ei siinä, etsin oman paikkani ja menin istumaan. Sitten tajusin että hei, täällähän pyörii se leffa jonka alkamista olin tullut odottamaan. Ei siinä, katsoin leffan loput 5min, jäin paikalleni odottamaan kun muut katsojan poistuivat ja aloitin oman leffan katsomisen n. 20minuuutin päästä. Eikä siis kukaan tullut enää kyselemään lippuja.

Mutta voi apua nyt, mun pitäis oikeesti olla jo nukkumassa kun kellokin näyttää olevan jo yli 1:30 yöllä. Tarkoitukseni oli siis lähtiä huomenna biitsille, jos on yhtään sääkarttoihin luottamista. Toivottavasti pääsen, koska kaipaan niin kovasti aurinkoa ja rannalla makaamista.


Leffafiiliksissä vieläkin oleva
-Marjo-

Nape

Eli siis neck. Eli siis niska.

Siellä mulla on ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) lävistys. Ja tämähän on siis se joululahja, jonka lupasin itselleni hankkia.

Olen miettinyt tuon lävistyksen ottamista siitä lähtien kun näin sen Akilla joskus vajaa 5vuotta sitten. Ajatus on pyörinyt noina vuosina enemmän ja vähemmän mielessä, mutta nyt kun olen kulkenut naapurissa olevan lävistysliikkeen ohi viimeiset pari viikkoa, päätin tänään rohkaistua ja hakea korun itselle.

Sydän hakkas ihan sikana kun kävelin portaat ylös liikkeeseen, mutta jännitys laukesi heti kun vastassa oli kovin ystävällinen nainen. Siinä hetken kyselin lävistyksestä ja pari minuuttia myöhemmin seisoin toisessa huoneessa ja tämä nainen tutki niskaani ja mittaili mille kohtaa ja mille etäisyydelle lävistyksen voisi laittaa. Sitten vain pöydälle makaamaan ja parin minuutin jälkeen minulla oli koru niskassa.

Olen netistä lukenut kauhutarinoita kuinka toisilla tuon lävistyksen laittaminen sattui kauheasti. Itsekin pelkäsin sitä aluksi ja sanoinkin siitä tälle naiselle. Hän vakuutteli ettei se satu, mutta en oikein halunnut uskoa häntä, koska hänellä oli kasvoissa muutenkin niin paljon lävistyksiä. Kuitenkin sen jälkeen kun hän oli minulle korun laittanut, sanoin hänelle että eihän se sattunut ollenkaan. Nainen naureskeli että niinhän mä sanoin. :)

Nyt vain jännityksellä odotan kasvaako tuo ulos ja osaanko puhdistaa sitä oikein. En tahdo että se tulehtuu. Ostin tuolta lävistysliikkeestä ns. suolavesisprayta, joka on paras aine puhdistamaan lävistyksiä. Kolme kertaa päivässä se pitää puhdistaa ja töissä suojaan sen laastarilla työtakin kauluksen ja essun niskalenkin mahdollisesti aiheuttaman hankauksen vuoksi.

 Ei muuta. Lähden jännityksellä nukkumaan, miettien kuinka tuota särkee aamulla kun herään.

-Marjo Malamuutti-

Kaksi viikkoa jouluun!?

Vaikka olen ymmärtänyt että joulukuuta on kulunut jo monta päivää, tuli eilen sellainen Apua, joulukuu!-fiilis. Kuljen töihin joka päivä samaa reittiä Cockle Bayn kautta ja siellä on vaikka kuinka monta joulupukkia ja muita joulukoristeita, mutta en ole koskaan aiemmin ajatellut että hei, pari viikoa jouluun. Kovin lämmintä täällä ei ole viime päivinä ollut, ehkä n.20°C. Ja kyllä tiedän että kyllähän silloin pitäisi lämmin olla, mutta kun on tuohon lisätään sadetta ja tuulta niin voin sanoa että joka päivä minulla on ollut farkut ja pitkähihainen paita päällä.

Mutta siis asiaan. En ole moneen vuoteen enää ollut jouluihminen. Onhan se ihan jees kun on vapaata, saa syödä suklaata ja muita herkkuja mielin määrin vain siksi että on joulu, saa olla kotona tekemättä mitään, nähdä vähän kavereita, voi lukea vaikka päivän lahjaksia saatua kirja eikä siltikään tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole tehnyt mitään. Periaatteessa joulu on siis tosi jees.

Jos minulla jotain on ikävä joulusta, niin glögi ja piparkakut! Voi jumpe, olisin niin onnellinen jos saisin mukillisen glögiä, punaviinillä tai ilman. Ja voi miten me sitä glögiä ostettiin viime talvena Anun kanssa jemmaan, jotta voitiin nauttia siitä paljon pitempään kuin vain joulun ajan.

Itsehän olen viime vuosina paennut joulua Suomulle, joten tämä vuosi tulee olemaan täysin toisenlainen. Ei ole kuusen koristelua, ei ole tonttupuvun päälle laittamista vain asiakkaiden iloksi, ei ole montaa kymmentä litraa glögiä henkilökunnalle vain siksi etteivät asiakkaat sitä juoneet niin paljon kuin odotettiin.

Luultavasti olen siis töissä koko joulun. En jaksa hengata kämpilläkään koko aikaa vaikka ilmeisesti täällä meidän asunnossa siis jonkulaista joulujuhlaa on tiedossa. Olen vain niin anti-sosiaalinen, ettei minua kiinnosta viettää joulua nykyisten kämppisteni kanssa. Sama siis olla töissä, jolloin ei tarvitse miettiä mitään erikoista. Uudesta vuodesta en sitten osaakaan sanoa mitään. Silloin olisi ihan kiva olla vapaalla, mutta toisaalta jos ei tule tietoon mitään erikoista, niin varmaan minut löytää töistä.

Siinä pieni joulupostaus, koittelen laittaa ensi viikon alussa kortteja postiin, mutta voi olla että lähetän ne vasta joulun jälkeen. :) Ja loppuun hieman hempeilykuvia. Niin, ja jos joku ihmettelee miksen ole laittanut itse ottamiani kuvia vähään aikaan mihinkään, siis tänne tai fb:hen, johtunee yksinomaan siitä, ettei mulla ole ikinä kameaa mukana, ja koska en jaksa ottaa kuvia työmatkalta. :)

Rakkautta, rakkautta, rakkautta toivotellen

Marjo

 (kuvat: weheartit.com)

Korealaisessa ravintolassa

Eilen oli yhden työkaverini viimeinen työpäivä ja sitä lähdettiin keittiöporukalla "juhlistamaan" keskustaan. Lähtö hieman venyt, koska töissä oltiin klo1:00 asti ja sen jälkeen mie kävin vielä kotona viemässä työvaatteet ja veitsen pois. Itse pääsin ravintolaan hieman jälkeen 02:00. Oisin ollu hieman aiemmin, mutta pomo neuvoi ravintolan sijainnin väärin. Paul käski mua kääntyä Kolmen apinan kohdalta oikealle, kun mun ois pitäny kääntyä vasemmalle. (Kolme apinaa on baari, oikealta nimeltään Three wise monkeys.) Hukkasin siinä noin vartin verran kultaista aikaa työkavereitten kanssa. :) Lopulta pomoni tuli naureskellen hakemaan minut Kolmen apinan edestä. Harvoin tulee muuten soiteltua pomolle kahden aikaan yöllä että Hei, en löydä sua. :D

Tosiaan, kaikki, siis AIVAN KAIKKI keittiötyökaverini ovat korealaisia ja senpä takia he olivat menneet korealaiseen ravintolaan syömään ja juomaan. Arvatkaa vain miltä tuntui olla ainoa länsimaalainen ravintolassa, jossa kaikki muut ovat korealaisia/japanilaisia? Niinpä! Mutta siis heidän tapakulttuuriinsa kuuluu, ettei ole kovin suotavaa vain juoda alkoholia, vain samaan aikaan tulisi myös syödä jotakin. Silloin kun menin Min young to-ravintolaan, pöydän keskellä oli parila jossa oli vielä hieman jotakin ruokaa jäljellä. Minun tultua työkaverini tilasivat vielä kaksi kertaa lisää ruokaa; ensin kanaa ja sen jälkeen nautaa. Ruoka oli hyvää, vaikka jouduinkin olemaan moukka ja kysymään saisinko haarukan. En kehdannut edes yrittää syödä puikoilla, kun muut muutenkin katsoivat kun söin. :) Pöytämme näytti jotakuinka tuolta miltä alla oleva kuva, lisättynä muutama pullo Sujoa sekä tölkkejä. Okei, ei se ollut noin siisti. ;)

Kuten aiemmin mainitsin, porukka oli mennyt sinne syömään että juomaan. Itsekin join pari shottia korealaista vodkaa, Sojua. Pakko myöntää että se on pakko olla tosi petollista, koska se ei maistunut miltään. Ensin en meinannut uskaltaa edes maistaa sitä, mutta ajattelin että ehkä nyt kohteliaisuudeksi otan yhden. Ja tosiaan, eikös se niin mene että jos shotin juo, niin se juodaan kerralla nopeasti ja lasi isketään takaisin pöytään? Ainakin minä teen niin. Voitte kuvitella kuinka tämä aiheutti pientä hilpeyttä työkavereitteni keskuudessa. Seurueeseemme kuului nimittäin korealainen nainen ja hän joi shottinsa kolmessa osassa, peittäen lasin toisella kädellään. Arvatkaa vain nolottiko kun tajusin asian? :) Muutenkin oli muuten hassua se, ettei kukaan täyttänyt omaa shottilasiaan vaikka pullo olisi ollut vieressä. Tsekkasin asian netistä ja kyllä, se kuuluu heidän tapakulttuuriinsa. Kahden shotin lisäksi join yhden tölkin korealaista Hite-olutta. Makua voi kerrata suomalaiseen normi-olueen. Join, mutta ei se mtn erikoisen hyvää ollut. Alla kuva Soju-pullosta

Kotia lähdettiin hieman ennen neljää ja kyllä, söimme siihen asti. Osa porukkaa alkoikin olla melkoisessa humalassa siinä vaiheessa. Toisaalta, heillä oli melkoisesti tehtyjä työtunteja alla: 30h kahteen päivään. Itse kävelin kotiin Leen, 42-vuotiaan kokkimme kanssa. Kovasti herralla oli asiaa, mutta humalatilan ja muutenkin heikon englannin vuoksi keskustelu oli aika yksipuolista.

Ilta oli oikein onnistuntu vaikkei se kestänytkään kovin pitkään. Tämä poika, Urimi, jonka läksiäisiä juhlittiin, sanoi minulle illan aikana että hänellä tulee kovin ikävä minua ja ettei hän ole koskaan tavannut ketään yhtä hölmöä ja positiivistä ihmistä kuin minä. Otin tämän  kohteliaisuutena. En usko että hänen nimensä muuten on Urimi, koska sellaista nimeä ei ole koskaan ilmestynyt listaan johon laitamme päivän päätteeksi nimemme ja töissä oloaikamme. Mutta toisaalta, sillä nimellä häntä kutsutaan töissä.. Tiedä sitten..

Töissä alkaa siis olla ennemmän kiire kun kolme työntekijää on jo lähtenyt takaisin Koreaan. Huomenna vielä vapaa päivä, tiedä sitten mitä se tuo tullessaan.

Marjo

"Minä olen kyllästynyt katsomaan kirkkoja, Liz". 

Lainaus kirjasta Eat Pray Love.