Siellä mulla on ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) lävistys. Ja tämähän on siis se joululahja, jonka lupasin itselleni hankkia.
Olen miettinyt tuon lävistyksen ottamista siitä lähtien kun näin sen Akilla joskus vajaa 5vuotta sitten. Ajatus on pyörinyt noina vuosina enemmän ja vähemmän mielessä, mutta nyt kun olen kulkenut naapurissa olevan lävistysliikkeen ohi viimeiset pari viikkoa, päätin tänään rohkaistua ja hakea korun itselle.
Sydän hakkas ihan sikana kun kävelin portaat ylös liikkeeseen, mutta jännitys laukesi heti kun vastassa oli kovin ystävällinen nainen. Siinä hetken kyselin lävistyksestä ja pari minuuttia myöhemmin seisoin toisessa huoneessa ja tämä nainen tutki niskaani ja mittaili mille kohtaa ja mille etäisyydelle lävistyksen voisi laittaa. Sitten vain pöydälle makaamaan ja parin minuutin jälkeen minulla oli koru niskassa.
Olen netistä lukenut kauhutarinoita kuinka toisilla tuon lävistyksen laittaminen sattui kauheasti. Itsekin pelkäsin sitä aluksi ja sanoinkin siitä tälle naiselle. Hän vakuutteli ettei se satu, mutta en oikein halunnut uskoa häntä, koska hänellä oli kasvoissa muutenkin niin paljon lävistyksiä. Kuitenkin sen jälkeen kun hän oli minulle korun laittanut, sanoin hänelle että eihän se sattunut ollenkaan. Nainen naureskeli että niinhän mä sanoin. :)
Nyt vain jännityksellä odotan kasvaako tuo ulos ja osaanko puhdistaa sitä oikein. En tahdo että se tulehtuu. Ostin tuolta lävistysliikkeestä ns. suolavesisprayta, joka on paras aine puhdistamaan lävistyksiä. Kolme kertaa päivässä se pitää puhdistaa ja töissä suojaan sen laastarilla työtakin kauluksen ja essun niskalenkin mahdollisesti aiheuttaman hankauksen vuoksi.
Ei muuta. Lähden jännityksellä nukkumaan, miettien kuinka tuota särkee aamulla kun herään.
-Marjo Malamuutti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti