Viikon puheenaihe: Marjo!

Töissä on yllättäen ollu paljon rennompaa sen mun viime lauantaisen "sairauskohtauksen" jälkeen vaikka ois voinu kuvitella että tilanne olisi aivan toisinpäin. Tai no rentoa ja rentoa, koko viikon ajan puheenaihe on pyörinyt mun ympärillä. Alkuun se oli ihan normia juttuja, monta sisarusta, oonko matkustellu paljon, missä oon ollu töissä... Kyl te tiiätte. Jossain vaiheessa puheenaiheena oli mun silmät. Onko kaikilla suomalaisilla suden silmät (wat, normi vihreethän nää on), onko mulla tän väriset piilarit..

Ja sitten itse aiheeseen, Marjo ja puuttuva poikaystävä. Oon nyt hmm.. pari päivää koittanu selittää että olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni, mutta se vastaus ei riitä korealaisille työkavereilleni. Olen kuulemma ilmeisesti hyvin kranttu ja vaatimani taso miesten suhteen on liian korkea. Päätin sitten yksi ilta että noh, vedetään ihan kunnolla läskiksi tämä aihe kun ei se tunnu mihinkään vaihtuvan.

Pyysin perjantain vapaaksi koska kerroin että olen menossa tapaamaan yhtä ystävääni. Missään vaiheessa en maininnut että tämä ystäväni olisi miespuoleinen. Siitähän työkaverit innostui! Aa, Marjolla on treffit! (Oikea syy vapaa päivän tahtomiseen oli se, että olin taas ollut monta päivää töissä putkeen n.12-14h päivässä ja tuntui että yksi vapaa olisi just hyvä.)

Eilen kun pomo soitti mulle että monelta tulen tänään lauantaina töihin, hän aloitti puhelun kysymällä miten treffit meni. Ja siis tosiaan, kuten varmaan olen aiemmin sanonut, työkaverini eivät puhu kunnolla englantia, ainoastaan esimiehenit Paul ja George. Ja hehän ovat minua tästä aiheesta Marjo ja puuttuva poikaystävä jaksaneet muistuttaa koko ajan.

Mutta joo, tässä olisi vielä vajaa kolme tuntia aikaa siihen että lähden töihin kertomaan hyvin menneestä perjantaista. Sitä ennen aion vielä käydä katsomassa läheisellä kinu-ostarilla josko siellä olisi outletissa jotain ostettavaa. Ja kinu-ostarihan on tuossa Chinatownissa oleva ostoskeskus jossa näkee enemmän aasialaisia kuin länsimaisia. Aamunhan aloitin perinteisesti Gloria Jean's Coffeessa.

Mutta koska tänään oli aikaa, join aamu-latteni paikan päällä ja otin vielä skonssin hillolla ja kermavaahdolla. Tämmöisen aamupalan aikana on helppo sitä paitsi päivittää blogia. Normaalistihan haen latteni mukaan ja joudun aina juoksemaan töihin koska tajuan että olen taas melkein myöhässä. Varmaan kohta henkilökunta alkaa muistamaan mitä mie juon, koska käyn täällä kuitenkin sen kerran päivässä.

Joku varmasti ihmettelee miksi kulutan rahani kahvilaan. Syy on se, että huomasin edellisessä asunnnossa että vaikka ostan ruokaa kaappiin, en kerkeä koskaan syömään niitä vaan heitän ne viikon kuluttua käyttämättömänä roskiin. Aamuisin en osaa syödä mitään, vain kahvia. Ja koska asunnossa ei ole kahvinkeitintä, haen mieluummin tuoreen kahvin kuin joisin valmispikakahveja. Sitäkin olen nimittäin kokeillut mutta.. Päivällä syön lounaan töissä ja napsin koko ajan jotain pientä, yleensä niitä juttuja mitä valmistan. Ja illalla kotiin tultaessa ei ole enää nälkä, vaan yleensä suoraan menen dataamaan ja nukkumaan tai suihkuun, dataamaan ja nukkumaan. Ja koska vapaa päiviä tuntuu olevan vain yksi silloin ja toinen tällöin, käyn mieluummin ulkona syömässä jossain halpispaikassa, kuin että tekisin kotona ruokaa. Eli kyllä, syön nykyään tosi huonosti. Mutta jos joitain hyvää, niin töissä tulee juotua yllättävän paljon vettä. Plussaa siis siitä. ;)

Olen muuten suunnitellut hankkivani itselle joululahjan koska tiedän että joulupukki ei löydä minua täältä. Ja siis äitille ja muille tiedoksi, osoitteeni ei ole enää Kensingtonissa, sinne ei kannata lähettää mitään. Mutta siis, laittelen kuvan lahjastani sitten kun olen sen hankkinut. Tulette tykkäämään. :D

Nyt joudun melkein jo juoksemaan sinne kinu-ostarille. Kerron taas kuulumisia kun jotain tapahtuu.

Päheän violetin ja leopardikuvioisen suoristusraudan ostanut
Marjo