Australia Day ja Birkenhead Point

Tällä kertaa koitan pysyä vain kahdessa aiheessa, koska niistä tulee taas yksi kilometripostaus lisää. Ensin juttua torstaina olleesta Australia Daysta ja sitten tämän päivän reissusta Birkenhead Pointiin.

Keskiviikkona esimieheni Paul kertoi minulla olevan kaksi vaihtoehtoa. Joko voin pitää vapaata Australia Dayna, joka on siis paikallinen itsenäisyyspäivä, tai sitten tulla töihin plokkariksi. Isommalla paatilla oli n.600 henkilön 5h bileristeily ja sinne tarvittiin plokkaria. Tottakai otin paikan vastaan. Työt alkoivat klo14:45 ja tietenkin minä sain vastuualueekseni huolehtia kolmannen kerroksen, eli ylimmän, plokkaamisesta. Kyse oli siis terassikerroksesta. Alla vielä kuva työpaikastani. Työskentelin siis tuolla katolla. Joka kerroksessa oli oma baari (ykköskerroksessa oli kaksi), sekä ykkös-, ja kolmoskerroksessa oma DJ, eli tiskijukka, eli levyjensoittaja. (Selvennystä äitille ;) )

Työni ei kuitenkaan ollut pelkästään pullojen keräämistä, vaan kannoin myös olutlaatikoita ja jäitä. Risteilyn alussa kun menin kyselemään kerrokseni baarimikoilta tarvitsevatko he jotain, he vastasivat että joo, mutta Dave voi tuoda ne koska laatikot ja jäät ovat niin painavia. Mitä viis veisasin poikien kommentille painavuudesta ja painelin portaat alas hakemaan ensin laatikon olutta ja heti perään kaksi pussia jäitä (yht.10kg). Siinä vaiheessa pojat oli sitä mieltä että ok, ehkä minä en ole niin heikko kuin näytän. Ja vaikka juoksin noita portaita koko risteilyn ajan kantaen jotakin tai muuten vain kyykistellen ihmisten jaloissa keräten pulloja ja roskia, niin jalkani eivät olleen oikeastaan ollenkaan kipeät perjantaina. Torstain työpäivä kului yllättävän nopeasti ja jos vain on mahdollista niin teen mieluusti lisää tuollaisia plokkarin hommia. Mikäs sen parempaa kuin risteillä ympäri Sydneytä aurinkoisena päivänä iloisten ihmisten kanssa ja lepposaa musiikkia kuunnellen. Välillä tuntui jopa siltä että olisi itse ollut bileissä kun kävimme pyörähtämässä tanssilattialla työkaverini kanssa.  Ja se olin muuten minä joka otti vastuukseen ns. VIP-puolen siivoamisen. Luulin että risteily olisi kestänyt puoleen yöhön asti, mutta olimmekin takaisin satamassa jo kahdeksalta illalla. Mikäs sen parempaa, ei muuta kuin soittoa kaverille että nyt juhlimaan Australia Dayta oluen merkeissä. Ja äitille terveisiä, juotiin yhdet ja sitten kotiin.

Perjantain työskentelin pienemmällä aluksella, ja taas hengailin suurimman osan ajasta. Kamera unohtui taas kotiin, mutta kun seilailimme Birkenhead Pointin ohi, mietin kuinka siellä olisi mukava käydä joku päivä katsomassa ja kiertämässä paikkoja. Ja sitten kuulin että haa, lauantai onkin vapaa! Alkuun mietin käyntiä Parramatassa, mutta koska Tiinalla oli töitä, täytyi minun keksiä jotakin muuta tekemistä. Sitten mietin Glebeä, koska siellä oli jotkun markkinat. Kuitenkin kun koitin katsoa mitkä junat/bussit sinne menee, ei junia mennyt ja bussitkin kulkivat vain arkipäivinä. Kait sinne jotenkin olisi päässyt mutta en jaksanut tutkia asiaa enempää. Sitten muistin; nyt voin käydä katsomassa Birkenheadin. Ei muuta kuin googlettamaan bussia millä sinne pääsee ja mitä siellä on. Ja siellähän oli tadadatattadaa, Outlet ostoskeskus!

(tämä on muun muassa yksi kohta siitä, mitä katselen paatistamme)

Normaalisti piirrän kartan missä kohdassa pitää jäädä pois tai miten poisjäämispysäkiltä kävellään haluttuun paikkaan. Nyt kuitenkin katsoin että okei, sillan jälkeen painan stoppia ja hyppään pois. Ensimmäinen siltä tuli yllättävän nopeasti ja ympärilleni katsottuani en nähnyt Birkenheadin ostaria missään. Päätin ottaa riskin ja ajella hieman eteenpäin. Ja hyvä niin, koska edessä oli vielä yksi silta, josta tuo kuvat tiilirakennus näkyi. Ja sitten painoin stoppia. Tuo ostari oli alkuun todella kummallinen, tai siis, kait minä menin sisään jostain sivusisäänkäynnistä, koska mitään Birkinhead shopping centre-kylttiä ei näkynyt, pelkästään parkkihakkeja. Ajattelin että noh, käydään nyt katsomassa nopeasti ja sitten kotiin syömään. Ja mitä vielä, kun pääsin itse ostoskeskukseen, meinasin pyörtyä. SE OLI TAIVAS!! Mitä muut voi odottaa Outlet-ostoskeskuksesta. Teki mieli ostaa vaikka ja mitä ja muutama vaate lähtikin mukaan. Pari vaatetta jäi kauppaan, mutta olen varma että kun seuraavalla kerralla minulla on makutuomari mukana, ne vaatteet löytyvät minun kotoa. Kuviakin oli tarkoitus ottaa, mutta yllättäen olin taas unohtanut ladata kameran akun ja huomasin sen ensimmäistä kuvaa ottaessani. Toisaalta asia ei haittaa, koska tiedän meneväni tuonne vielä uudestaan. Tuo ostari on vain 15min bussimatkan päässä keskustasta, voisi sieltä melkein kävellä pois, koska tuolla välillä maisemat on jotain sanoin kuvaamatonta. Siitä kuitenkin lisää sitten ensi kerralla.

Siinäpä viime päivän kuulumiset. Seuraavat kolme päivää taas töitä ja toivottavasti ensi viikolla sinne Parramatta. Tulevaisuudessa on harkinnassa yksi hieman pitempi reissu sekä pitkän kaavan dinneriä. Mutta niistä sitten joskus enemmän. Nyt hieman kummitusjuttujen lukemista HT.netistä ja viinin juomista loppuun.

Kummituksia peläten,
Marjo

Featherdale Wildlife Park + kirjaostoksia.

Käytiin eilen Tiinan kanssa Featherdale Wild Life Parkissa. Matkattiin junalla noin tunnin matkan päässä olevaan Blacktowniin, josta ajeltiin bussilla noin kymmenen minuutin matkan päähän eläintarhaan. Olimme kuvitelleet että tämä eläintarha on vielä suurempi ja parempi kuin ensimmäisinä Sydneyn viikkoina käymämme Taronga Zoo, mutta näin ei todellisuudessa ollut. Toisaalta jo nimestä olisi pitänyt päätellä ettei tämä ole eläintarha, vaan villieläinpuisto. Päivä oli kuitenkin oikein hyvä, pääsimme koskemaan koalia, kenguruita ja wallabyja ja näimme todella läheltä muitakin eläimiä. Muun muassa nuita wallabyja ja kenguruita, sekä emuja ja lintuja liikkui vapaasti tarhassa. Lisäksi tuolla parkissa oli kotieläinpuisto, jossa oli vuohia, kilejä, ankkoja jne. Alla muutama kuva puistosta.

Kuten kuvista näkyy niin tuolla ne eläimet vapaasti hengaili ihmisten keskuudessa. Välillä hirvitti kun siellä oli jotakin alakoululaisryhmiä ja vanhempia pienten lasten kanssa ja kun ne lapset ei aina uskonut ettei niihin eläimiin saa koskea kovasti ja muuta. Koska mentiin jo aamusta tuonne parkkiin, oltiin ulkona sieltä. Koska meillä ei ollut mikään kiire kotiin, päätettiin vielä kiertää juna-aseman vieressä ollut ostari. Kovin paljoa tavaraa ei mukaan lähtenyt,jotakin pientä, mm. nilkkakoru.

Mutta sitten tähän tiistaihin. Meillä taitaa olla Tiinan kanssa jotain telepaattisia yhteyksiä, koska monesti kun mietin että soitan hänelle, puhelimeni soi juuri silloin ja hän soittaa. Kuten muun muassa tänään. Päätettiin tehdä treffit Oxford Streetillä olevalle kirpparille. Koska itse asun aivan tuon kadun vieressä, päätin Tiinaa odotellessani käydä Crown Streetillä olevassa kirjakaupassa. Tuolla kirjakaupassa olen käynyt vain kerran, silloin marraskuussa kun olin menossa Bentleyyn syömään. Nyt päätin tarkistaa kaupan tarjonnan ja siellähän oli kirja tästä Bentley-ravintolasta. Pakkohan se oli ostaa mukaan muistoksi.

Loppuilta tulee kulumaan siis uutta kirjaani tutkien ja ihaillen.

 -Marjo-

Korealaiset ei ymmärrä!

Tykkään mun työpaikasta tosi paljon ja työkavereista myös, mut edelleen suurin ongelma mun työssä on se, etteivät ne puhu/ymmärrä kunnolla englantia. Jos ne kysyy multa neuvoa miten joku työ tehdään, niin on ihan sama mitä vastaan niille kun ne kysyy kuitenkin vielä samaa asiaa esimiehiltä. Ja jos koitan selittää miten joku työ tehdään, ei ne ymmärrä vaikka näytät niille. Uuden vuoden postauksessa kerroin Peking Duck-episodista ja eilen tuli taas pari lisää. Olin eilisen illan töissä meän pienemmällä laivalla, The Pontoonilla. Siinä kun laittelin ostereita tarjoilulautasille, selitin meän kitchen handille et laitat sinne pohjalle paljon karkeaa suolaa, jolloin ne osterit pysyy paremmin lautasella ja niitä mahtuu enemmän. Ja että ne pitää laittaa lautaselle limittäin, niin, ettei päällä oleva osterin kivi osu alla olevan osterin lihaan. Mutta mitä vielä! Pohjalla oli tosi vähän suolaa ja osterit näytti siltä kuin ne olisi vain heitetty lautaselle. Kiitti vain avusta, mut kokosin sun tekemät lautaset uudestaan.

                                            (kuvat: Google)

Toinen mikä sattui, oli kun olin laittamassa salaattia tarjoulilautasille. Meän salaatti on siis ihan vain lisäkesalaatti (jokaisessa pöydässä oma) ja se koostuu monista erilaisista vihersalaateista+tummasta balsamicokastikkeesta ja parmesanjuustolastuista. Siinä kun olin koristelemassa noita salaatteja parmesanila, meän yks kokki tuli kysymään et oonko varma et se parmesan kuuluu siihen. Vastasin olevani mutta silti tämä tyyppi kysyi asiaa esimieheltäni.

                                                                (kuva: Google)

Välillä siis ärsyttää niin paljon olla ainoa naispuolinen henkilö keittiössä, mutta toisaalta saan myös tosi paljon anteeksi ja pääsen muutenkin välillä paljon helpomalla kuin muut. Eilen oli tosiaan n. 100hlö hääbuffet Pontoonilla ja keittiössä meitä oli kolme kokkia + yksi kitchen hand. En ole pitkään aikaan työskennellyt Pontoonilla ja koska vieraamme tulivat kyytiin vasta oopperatalolta (itse lähdemme King Street Warfilta) ja ruoka oli esille viemistä vaille valmis, oli minulla aikaa katsella maisemia. Pontoonilla on sen takia mukavampi työskennellä kuin Starshipillä, koska sieltä voi katsella työnteon lomassa maisemia, kun taas Starshipillä ei voi. Eilenkin roikuin ikkunasta varmaan puolet työajastani ihastellen Sydneyn maisemia niin päivä- kuin yöaikaankin. Voin sanoa että joka kerta ne maisemat ovat niin kauniita! Alla muutama kuva Sydneystä yöaikaan.

     (kuvat: Google)

Pitäisi joku kerta muistaa ottaa oma kamera mukaan, niin voisi ottaa kuvia päiväsaikaan niistä maisemista joita Pontoonista näen. Niitä tulee niin ikävä siinä vaiheessa kun lopetan työt ja jatkan matkaani.
 Töistä vielä sen verran, että näyttää siltä että minun ei ehkä tarvitse hommata toista työtä. Joskushan minulle sanottiin että työt vähenee niin paljon että kannattaa etsiä uusi työ. Kuitenkin olen tehnyt joka viikko vähintään 3pv töitä, toisin sanoen kykenen sillä määrällä maksamaan vuokrani. Toiseksi, minulla on tänään, maanantaina ja tiistaina vapaata, mutta sitten onkin seuraavat 7pv putkeen töitä ja taas sellaisia +10h päiviä siis. Eli taas yksi viikko vailla huolia rahasta. Toinen esimieheni tekee eräässä kahvilassa aamiaisvuoroja ja sieltä oltiin kyselty josko hän tietäisi jonkun joka voisi tehdä 2-4h siivous/kitchen handinvuoroja. Ja nehän sopisivat minulle paremmin kuin hyvin, koska tahdon pitää Starshipin ykköstyöpaikkanani.

Mutta sitten tähän sunnuntaihin. Meidän piti treffailla jo eilen Tiinan kanssa aamukahvin merkeissä, mutta koska aamulla satoi vettä niin pirusti, päätimme siirtää kahvittelun tähän aamuun. Heräsin yhdentoista jälkeen ja paniikissa soittelin heti Tiinalle että anteeksi anteeksi, nukuin myöhään, vieläkö keretään kahville. Onneksi hänkin oli vasta herännyt joten hätää ei ollut. Reilun tunnin päästä puhelusta istuimmekin keskustan Gloria Jeanilla ja päädyimme muun muassa siihen tulokseen että huomenna manantaina mennään Featherdalen eläintarhaan. Matka kestää junalla noin tunnin ja siellä saa kuulemma pitää koalia sylissä ja syöttää kenguruita. Katsotaan miten tyttöjen käy. ;)

Tiinan lähtiessä töihin minä jatkoin hengailua keskustassa. Olen jo monta päivää tahtonut ostaa jonkinlaiset siistit kävelykengät, toisin sanoen ballerinat sekä korkokengät. Varsinkin nyt noille kengille on tarvetta kun ostin sellaisen sievät neulepaidan jonka kanssa ei voi käyttää tennareita. Olen muutenkin tajunnut että pukeuduin välillä kuin 15v. teini joka etsii tyyliään ja siihen tahtoisin suuren muutoksen. Payless Shoesista löysin kahden kengät, korkokengät että ballerinat, ja olin jo hakemassa ne mukaani kun päätin katsoa Queen Victoria Buildingin tarjonnan. Ja sieltähän ne kengät minua jo huusivat! Alkuperäinen hinta oli jonkun $89, mutta hintalapun mukaan alennuksen jälkeen hintaa jäisi vain $48. Ajattelin että noh, tarvitsen kengät ja värikin oli kiva joten ei muuta kuin kassalla. Myyjä koodasi kenkäni ja huomasin hinnan olevat vain $28. Ja niin Marjo lähti iloisena pois kaupasta uusien kenkien kanssa. Sinne Paylessiin juoksen ehkä tiistaina? :) Alla vielä kuvaa mainitsemastani neuleesta että kengistä.

Paidan kuvat eivät ole oikein onnistuneita, mutta lupaan että päällä se näyttää hyvältä. :)

Kirjoittelin toissa päivänä että sunnuntaina aion syödä aamupalaksi pancakeseja hedelmien kera ja lounaaksi riisipuuroa. Kuten aiemmin mainitsin, lähdin melkein suoraan herättyäni keskustaan, joten aamiainen jäi välistä. Laitoin kuitenkin riisit "likoamaan" ja kun tulin takaisin kotiin, keittelin niistä puuroa. Normaalia puuroriisiähän täältä ei saa, mutta mielestäni tuo risottoriisi oli melkein yhtä hyvä vaihtoehto. Varsinkin kun lisäsin maidon lisäksi siihen hieman kermaa keittovaiheessa. Kuvaa ne tajunnut ottaa, koska minulla oli niin kova nälkä siinä vaiheessa päivää että rupesin syömään heti kun mahdollista. Ja niitä pancakeseja tein jälkkäriksi. Koska olin jo kovin kylläinen siinä vaiheessa, muistin ottaa kuvia.

                                                                Tästä kaikki lähti....

Ja tällaista siitä tuli. Lisäksi tein hieman kermavaahtoa (kukat kuvausrekvisiittaa terassilta)

 Kävi muuten hyvä nakki noitten hedelmien ja marjojen kanssa. Kävin eilen kaupassa, mutta päädyin ostamaan vain viinirypeleitä ja pari banaania. Sain kuitenkin eilen töistä mukaan hääbuffasta ylijääneet hedelmät ja marjat. Nyt minulla on kaappi täynnä hunaja-, vesi-, ja verkkomelonia, vihreitä- ja tummia viinirypäleitä sekä hieman mustikoita ja mansikoita. Niiden ostamieni hedelmien lisäksi. Ei voi valittaa. :)

Nyt taas kirjan maailmaan ja unille.

-Marjo-

Alkuun juttua kirjoista, joista aasinsillan kautta...

Olen joskus päivittänyt tänne että minulla on monta kirjaa luettavana mutta silti tahtoisin ostaa niitä lisää. Tänään repsahdin ja ostin kirjan.

Perustelin ostostani sillä, että se ei ole kaunokirjallisuutta tai vielä pahempaa, HÖMPPÄkirjallisuutta, vaan se on tietokirja. Ja tietokirjat ovat aina hyvästä. Aina kun käyn kirjakaupassa, eli sen kerran viikossa, selailen aina jotakin tuollaisista ravintola/baari/pub-opaskirjoja. Tämä kirja on kuitenkin aina tuntunut parhaalta vaihtoehdolta ja vaikka en todellakaan tule käymään noissa jokaisessa paikassa syömässä tai viettämässä iltaa, on siitä hyvä katsoa neuvoa. Ja onhan se mielenkiintoinen! Merkkasin muuten tuon kirjan Bentley Bar & Bistro kohtaan päivämäärän milloin kävin siellä syömässä.

Olen nyt illalla miettinyt pitäisikö minun lähteä ulos kaverini kanssa vai jäädä kotiin lukemaan kirjaa. Vaikka kuinka tahtoisin lähteä ulos, niin päätin että katsotaan ensi tai seuraavalla viikolla sitä ulosmenoa uudestaan. Kunhan tämän blogin saan päivitettyä, heitän pyjaman housut jalkaan, keitän teetä, paahdan bagelin ja siirryn Khaled  Hosseinin A Thousand Splendid Suns-kirjan pariin. Mieluitenhan söisin TimTameja teen kanssa, mutta kun koitan vähentää tuommoisten

herkkujen syömistä ja olen onnistunut siinä täällä Wooloomooloossa asuessani todella hyvin. Tänään oli kyllä paha paikka Colesilla (paikallinen supermarket), kun huomasin että siellä nuo TimTamit maksoi vain $1,45. Normaalisti olen hakenut noita 7elevenistä (paikallinen R-kioski?), koska siellä on jo pitkään ollut tarkous 2pkt/$5. Ruokakaupassa nuiden yksikköhinta on lähemmäs $3. Enkä nyt tarkoita sitä ettenkö söisi enää mitään herkkuja! Muun muassa viime viikon sunnuntaina kävimme Tiinan kanssa Gloria Jeanilla ja jotenkin huomasin ostavani kahvin seuraksi New York Cheesecake-palan. Ja voin sanoa että hyvää oli. :)

Kävin tuossa yksi ilta kaupassa kun huomasin että ruokakaappi on tyhjä ja minulla suuri nälkä. Ja koska edellinen viikko töissä oli ollut hiljainen, toisin sanoen palkka tulisi olemaan pieni, mietin että tällä kertaa juoksen tarjousten perässä ja hankin vain väli-/iltapalajuttuja + salaattitarpeita. Kun olin maksamassa ostoksiani, kassalla ollut mies sanoi että minä taidan syödä terveellisesti. Siinä vaiheessa katsoin itsekin ostoksiani ja kyllä, kaikki mahdolliset tuotteet oli jotakin low fat/fat free-tuotteita. Kaikkein paras oli jogurtti, jota ostin kaksi pakettia kun ne oli tarjouksessa. Ne oli jotakin painonvartijoiden tuotteita! Kyllä nauratti siinä vaiheessa. Ja voin sanoa että ainakin se toinen jogurtti maistui juuri niin painonvartijoiden tuotteille ettei mitään raaa. En suosittele sitä.

Syön kotona siis pääosin salaatteja + hedelmiä/jogurttia/muroja/bageleita, koska töissä tulee syötyä AINA pastaa lounaaksi, eli noin 3-5krt viikossa plus tietenkin kaikkia niitä juttuja mitä jää yli illan tilaisuuksista. Jälkimmäisenä mainittuja vähemmässä määrin, koska siinä vaiheessa kello on jo niin paljon, ettei suuri syöminen innosta ja illan aikana tulee muutenkin naposteltua töitten lomassa kaikkea mahollista. Joten koska syön päivän ainaka vain yhden "ison" ruoan, kotona se on pääosin salaattia. Mutta voin sanoa että se on ihan oikeaa ruokaa, koska annoksesta löytyy aina mm. pinaattia, papuja ja jotain muuta proteiinin lähdettä. Eli äidin ei kannata huolestua etten syö kunnolla. Joku päivä muistan enkä ottaa jopa kuvan luomuksistani ja todistaa sanani.

Sunnuntaina ajattelin kuitenkin herkutella. Aamiaiseksi pancakeseja tuoreilla hedelmillä sekä teetä ja lounaaksi riisipuuroa a´la australia.

Nyt kuitenkin tv:n kautta kirjan maailmaan suuntaava,
Marjo

Cronulla

       

                                             (kuvat googlesta)

Jos joskus päädytte tänne Sydneyyn, suosittelen käymään Cronullassa. Varsinkin jos harrastatte surffausta, on Cronulla täydellinen paikka siihen. Ainakin tänään se oli, koska tuuli sen verran, että rannat olivat täynnä eri-ikäisiä surffaaija. Jonkin aikaa seurasimme heidän tekemisiään Tiinan kanssa ja mietimme kuumeisesti miten he tekevät sen!? Uskon että päädyimme kumpikin ajatuksissamme hiljaiseen päätökseen siitä, että ehkä jätämme surffauksen kokeilun ensi kertaan...

Hypättiin aamulla siis sinisen linjan junaan, joka kulkee sopivasti suoraan täältä Kings Crossilta Redfernin kautta Cronullaan. Itse siis hyppäsin kyytiin Kings Crossilta ja Tiina Redfernistä. Meinattiin hypätä eri juniin, koska Tiina oli lähdössä vasta 10:24 lähtevällä junalla, kun taas minä lähdin 9:54 lähtevällä junalla. Onneksi minä soitin hänelle aamulla juna-asemaltani että olen nyt hyppäämässä junaan, olethan hereillä. Nopeasti neiti kuitenkin kerkesi junaan joka lähti siis 20min aiemmin kuin hän oli kuvitellut. Selitin vaikeasti, mutta siis noita junia kulki n.20min välein ja meidän juna-asemien välilä oli n.10min. (Kuva googlesta)

Noin tunnin junamatkan jälkeen saavuimme perille ja heti toisella puolella juna-asemaa oli kaunis poukama, jossa oli kovin paljon erikokoisia veneitä. Kuvaa tästä ei tietenkään ole. Huomasin muutenkin että olin taas ottanut pääosin merestä kuvia. Siinä vain on jotakin kiehtovaa ja siksi otan "vain ja ainoastaan" siitä kuvia. Kävelimme rantoja pitkin ja haahuilimme asuntoalueella. Oli leppoisa fiilis kun ei ollut mihinkään kiire ja kävelimme vain sinne minne jalat vei. Emme kuitenkaan eksyneet jos sitä mietitte.

Vietettiin Cronullassa vajaa 6h ja varmasti olisi saanut kulutettua enemmänkin aikaa jos olisi ottanut selvää missä mitäkin oli. Ei siinä, reissu oli oikein onnistunut ja naurun täyteinen. Tällaisia päiviä lisää kiitos!

Siinä nyt kuitenkin muutama kuva tästä päivästä. Kaksi viimeistä kuvaa on Tiinan ottamia ja tuossa toiseks viimeisessä kuvassa ollaan taas siellä Payless Shoes-kaupassa, josta ei vieläkään lähtenyt mitään mukaan. Ja loppuun vielä muutama kuva Cronulla-kirjasta, joka selattiin läpi kirjakaupassa.

                                The world is a book and those who do not travel read only a page.

                                           I have so much to do that I'm going to the beach

                                              It is important from time to time to slow down, 
                                                 go away by yourself and simply be

                               The trouble with doing nothing is that you never get a day off

                                          I may not have gone where I intended to go but 
                                        I think I have ended up where I was meant to be

                                            There is only one journey, going inside yourself

Huomenna olisi tarkoitus viettää taas päivä Bondilla, koska säätiedon mukaan huomenna on n.+25 astetta lämmintä ja minulla vapaata.

Mörköjä tiiraillen,
Marjo