Itsehän olin töissä uuden vuoden aattona 15,5h. Ensimmäiset 6 tuntia tein pieniä Peking Duck-kääröjä. Teimme niitä reilut 2000, joten se kertonee sen, että niiden tekeminen on jokseenkin työlästä. Varsinkin kun korealaiset työkaverini eivät tuntuneet ymmärtävän sanoja tai edes sitä, kun kädestä pitäen näytin miten niitä tehdään. Ei siinä, hän tekivät nopeasti noita kääröjä, mutta lopputulos oli ihan paskaa, josta myös muutaman kerran mainitsin ja kiroilin suomeksi.
Siinä vaiheessa kun aloimme laittamaan noita tarjottimelle, yksi työkaverini vihdoin tajusi miksi ne kääröt pitää kääriä tiukasti kiinni. Kerron sen teillekin. Siksi, koska se ns. lettu mihin täytteen laitetaan ja joka sitten kääritään rullalle, kovettuu hieman reunoista ollessaan ilman kanssa tekemisissä ja toisaalta se taas pehmenee keskeltä koska siellä on kastiketta. Koittakaapa sitä sitten kääriä uudelleen kiinni kun ne ovat aukeilleet odotaessaan vaditusta...
Muuten ilta oli kovin leppoisa töissä, asiakkaita oli vain 750. Menimme koko henkilökunta katsomaan tuota ilotulitusta risteilijän alakannelle ja voi että, parempaa paikkaa ei varmaan löytynyt koko Sydneystä. Risteilijämme oli parkkeeannut itsensä hyvälle etäisyydelle Harbour Bridgestä ja Oopperatalosta, sillä lailla että sieltä ammutut raketit näkyivät hyvin. Lisäksi n.20metri päästä meistä, (sekä edestä että takaa) ammuttiin lisää raketteja. Tuntui että olimme rakettien alla ja se jos mikä oli huikea näky. Suosittelen muillekin siis viettämään uuden vuoden Sydneyssä.
Työt loppuivat 1:30, jonka jälkeen liityin kaverini Lindan ja hänen ystävänsä seuraan. Istuimme hetken työpaikkani lähellä olevan ravintolan terassilla, jonka jälkeen päätimme siirtyä jonnekin baariin. Päädyimme lopulta johonkin kiinalaisia täynnä olleeseen yökerhoon, jonne en mene enää koskaan. Kokemus sekin sinänsä. Kotona olin viiden aikaan aamulla. Ja jos äiti nyt kauhistelee että kauhia kuinka myöhään, niin voin kertoa että huonekaverini saapui kotiin seiskalta.
Josta päästään itse asiaan. Huoneeseen. Oman huoneen etsintä jatkuu kuumeisesti. Kävin katsomassa tänään yhtä huonetta, joka ilmoitusen mukaan olisi voinut olla täydellinen. Se sijaitsi täydellisellä paikalla (monesti jo mainitsemani) Harbour Bridgen vieressä ja vuokrakin olisi ollut aivan mitätön. Ulkoapäin asunto vaikutti kivalta, kuistilla oli mm. vespa, joten ajattelin että talossa asuu nuorta porukkaa. Mitä vielä! Oven tulee avaamaan n.50-vuotias mies tupakka kädessä. Ok, itsehän en pidä jos sisällä poltetaan. Noh, portaita kolmanteen kerrokseen jossa näen toisen talon asukkaan, JÄLLEEN joku kypsemmässä iässä ollut mieshenkilö. Ja keittiö! Tai siis "keittiö". Voi ei, teki mieli itkeä. "Keittiö" oli portaiden ylätasanteella ollut n.2m pitkä työtaso, jossa oli matkahella, yksi pieni tiskiallas sekä pyykinpesukone. Teki mieli huutaa että Apua ja juosta karkuun. Niin ja se mieshän tosiaan poltti koko vierailuni ajan tupakkaa ja karisteli tuhkat lattialle. Lupasin soitella perään mutta heti oven ulkopuolella poistin äijän numeron.
Tänään kotia päästyäni katselin uusia huoneilmoituksia ja löysinkin pari erinomaista vaihtoehtoa. Pitänee huomenna soitella niiden perään ja käydä katsomassa. Päädyin myös siihen lopputulokseen että elän nyt täällä Sydneyssä vähän paremmin, koska siinä vaiheessa kun lähden reissun päälle, ei tiedä millaisissa murju-hostelleissa sitä tulee asuttua. Ja onneksi minulla on se paluulippu ostettu, jos rahat loppuu eikä töitä löydy mistään, voin aina lentää takaisin kotiin. Töistä voin mainita sen verran että laittelin tänään sähköpostia pariin ravintolaan, toivottavasti sieltä vastataan jotakin. Ja jos ei, aina voi mennä paikan päälle kysymään töitä.
Mutta sitten tämän päivän Oikeaan aiheeseen, eli päivän pääkohokohtaan. Kävin taas leffassa! :) Tällä kertaa seuranani oli Anni. Olin nähnyt kyseisen leffan trailerin edellisella leffakerrallani ja tahdoin kovasti nähdä sen. Ilmeisesti olin mainostanut elokuvaa tarpeeksi myös Annille, koska neiti oli innoissaan leffasta. Ja mikä leffa oli kyseessä?
We Bought A Zoo! Niin ihana leffa että meinasin itkeä yhdessä vaiheessa. Tuli vain niin sellainen fiilis että hei, jos tuo mies selviää niin kyllä minäkin löydän asunnon ja työpaikan. Ihana leffa, suosittelen kaikille lämpimästi. Ja jos joku miettii paljonko leffalippu maksaa, niin se on $18,50.
Nyt kuitenkin nukkumaan, yllättäen kello on taas puoli kaksi yöllä. Huomenna tiedossa klo9:00 heräämistä, biitsiä (luvattu +29 astetta lämmintä) sekä niitä asuntojuttuja.
Loppuun vielä uuden vuoden toiveeni kuvan muodossa.
-Marjo-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti