Tänään puhutaan silmistä. Viimeiset neljä päivää on ollut nimittäin tosi kummallisia. Minulle tuntemattomat ihmiset ovat nimittäin kehuneet silmiäni viime päivinä jopa liian useasti.
Neljä päivää sitten kioskin myyjä kehui silmiäni samalla kun hän myi minulle bussilippuja. Seuraavat kohteliaisuudet kuulin eilen aamulla, kun kävin hakemassa kahvia aamiaispaikastani. Tunti aamiaispaikan kommentin jälkeen joku pariskunta käveli minusta ohi (istun penkillä odottamassa bussia), mutta he palasivat takaisin ja sanoivat että oli pakko tulla sanomaan etteivät he ole koskaan nähneet vastaavanlaisia silmiä. Silmäni ovat kuulemma kuin huskyllä. Ja tänään kun olin ostamassa takkia, kaupan myyjä kehui silmiäni.
Tämä nyt saattaa kuulostaa hyvin itsekkäältä, mutta olen jotenkin hämmentynyt noista kehuista. Kyllähän noita kuulee aina silloin tällöin, itseasiassa aika harvoin. Mutta nyt viimeisen neljän päivän aikana on tullut niin paljon kommenttia silmistäni että alkaa jo pian hävettämään. Mielestäni silmäni ovat ihan normaalit, samanlaiset kuin kaikilla muillakin. Noh, ensi viikolla saan ruskeat silmät kuukaudeksi.
Ja nyt äiti miettii että miten niin ruskeat silmät? Vihdoinkin tilaamani piilarit ovat täällä! Miksi juuri minulle käy niin, että kun tilaan tuotteita, ne ovat loppu ja ne joudutaan tilaamaan jostakin Singaporesta asti? En muista olenko maininnut mutta viime päivinä olen jännittänyt kerkeääkö piilarini saapua ennen kuin lähden Sydneystä. Maanantaina siis suoraan postiin hakemaan oma paketti ja viemään Ranualle lähtevä paketti. Jaujau!
Mainitaan vielä se, että en päässyt tänään lounaalle The owl houseen. Paikan piti aueta klo12, mutta ainakin vielä 12:30 se oli kiinni. Ei siinä, menin lähellä olevaan ravintolaan, jossa oli lounastarjouksessa pizza+juoma $15. Ja oli muuten maailman parasta pizzaa! Tilasin katkarapu-vakosipuli-pizzan ja ah, olin taas taivaassa. Pizzan pohja oli täydellisen ohut ja rapea ja tomaattikastikkeen sijaan pohjan päällä oli pestoa. Lisäksi pizzassa oi niita valkosipulilla maustettuja katkarapuja, parmesania ja paahdettua valkosipulirouhetta. Sitä pizzaa tulen muistelemaan vielä pitkään.
Nyt kuitenkin pitää lähteä treffailemaan Lindaa ja poikia. Samalla ulkoilutan uutta takkiani. Loppuun vielä suloisia pikkukoiria, koska pikkukoirien silmät ja niiden katseet ovat jotain vastustamatonta.
Huomista Mardi Gras-kulkuetta odottava,
Marjo
Suomalaisilla on usein "erikoiset" silmät ulkomaalaisten mielestä, ja sulla on vielä isot ja kauniin väriset silmät, joten älä hämmästy tai nolostu kehuista. :)
VastaaPoistaMä kuulin kommentteja omien silmieni väristä monesti Kreikassa. Jotkut ei edes uskoneet, että ne on oikeasti tän väriset, vaan luuli että ne on piilarit. Ja Suomessahan mulla on hyvin "tavalliset" silmät - en muista koskaan kenenkään sanoneen niistä täällä yhtään mitään.
Ongelmahan on just siinä että mun mielestä silmäni ovat ihan normaalit ja vaikkei oiskaan niin Suomessa kukaan ei kommentoisi siltikään niitä. Täällä taas (kuten varmaan kaikkialla muualla paitsi Suomessa) on normaalia kehua sellaisia ihmisiä jotka omasta mielestä ovat kauniita/ omistavat kauniita piirteitä. En tiedä miten selviän Suomessa kun kaupan kassa ei enää kysy kuulumisia. :D
VastaaPoistaHah, se on kyllä totta :) Suomalaiset menee yleensä vaan vaikeeksi, jos joskus sanoo jotain positiivista esim. ulkonäköön liittyen. Ja sun pitää alkaa käydä sitten mun lähi-Siwassa. Okei, nekään myyjät ei ehkä kysy, mitä kuuluu, mut on multa kysytty, katsonko Jersey Shorea jne. :D
Poista