Kuten monesti olen maininnut, työpaikkani on toisaalta tosi jees ja työkaverit (tai ainakin pari niistä), on tosi mukavia. Viiimeisen viikon aikana minua on kuitenkin ärsyttänyt suunnattomasti mennä töihin ja olla siellä se 10-14h. Vähintään kerran päivässä joku onkin kysynyt minulta että onko kaikki ok, näytän kipeältä. Voisiko niille vain sanoa että oon fine, mulla on vaan tää kesto-v*tutus päällä. Työajat, -päivät, ja -tahti ovat alkaneet nyppiä, samoin kuin esimiesten käytös. Voisiko vaikka vastata illalla viestiin tulenko aamulla töihin vai en ja onko sitä minun niskakorua pakko tulla tarkistamaan joka päivä ja tehdä sellaisia "hyi, yök, oksettavaa"-ilmeitä ja ääniä? Kaikki muukin siellä ärsyttää ja lasken melkein jo päiviä että voin sanoa ettei minua kannata odottaa huomenna töihin.
Suurta helpotusta kesto-v*tutukseen tuo se, että voin aina soittaa Tiinalle ja kuunnella hänen samanlaisia tuntemuksiaan omasta työpaikastaan. Lisäksi mieltä ylentää se, pari kaveriani ovat tulossa tänne tulevien viikkojen aikana. Ja tietenkin n. viikon päästä oleva "seikkailuminiloma".
Mutta minne sitten menen? En tiedä ja se tässä on ehkä parasta. Minulla on paljon nähtävää ja monta tuhatta kilometriä bussimatkoja maksettuna. Ehkä tarkistan Melbournen ja sen jälkeen Gold Coastin, en tiedä. Siellä Uudessa Seelannissa ja Fijilläkin pitäisi käydä. Ah, niin paljon nähtävää, can't wait.
Suomeen paluutakin olen miettinyt enemmän ja vähemmän, mutta niistä nyt ei kannata ainakaan vielä puhua. Ollaan nyt ensin täällä ja katsotaan miten asiat rullaantuu. Jos joku kuitenkin haluaisi lähteä reissuun tuossa syksyllä pariksi kolmeksi kuukaudeksi niin minuun voi ottaa yhteyttä. ;)
Hävinnyttä torstain postausta ihmettelevä,
Marjo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti