Minulla on ihania ystäviä, niin vanhoja kuin uusiakin. Viime päivinä ja viikkoina he ovat olleet korvaamattomia ja olen heille todella kiitollinen. Suuri kiitos kuuluu mm. A:lle, T:lle ja M:lle. <3
Mikään ei pidättele minua missään. Voin mennä ja tulla, ihan minne haluan.
Minulla on vara suunnitella suuria, mutta kuitenkin mahdollisia suunnitelmia.
Viime postauksessa päätin tehdä ainakin jonkin laisia tulevaisuuden suunnitelmia ja teinkin. Päätin jättää Sydneyn taakseni nopeammin kuin kuvittelin. Ja päätin myös palata Suomeen suunniteltua aiemmin. Mainitsin eilen töissä ohimennen että olen lopettamassa työt. Tarkoitukseni ei ollut sanoa asiasta vielä mitään,koska en tiennyt tarkkaa lähtöpäivämäärää, mutta koska työkaverini olettivat että olen töissä huhtikuun loppuun asti, mainitsin heille että lähden ehkä 3-4 viikon kuluttua. He olivat kovin yllättyneitä päätöksestäni. Se ihmetyttää minua suuresti, koska he tietävät että palaan Suomeen jossain vaiheessa ja ennen sitä aion reissata ympäriinsä. Tänään päätin päivän milloin lähden Sydneystä ja kerron siitä esimiehelleni kunhan minulla on töitä seuraavan kerran, eli EHKÄ perjantaina. Herra ei taaskaan ole vastannut viestiini jonka laitoin yli 4h sitten.
Seuraava pysähdyspaikka on Melbourne. Se, kuinka pitkään olen siellä ja minne jatkan matkaani, on vielä mietteissä. Sitäkään en tiedä jatkanko matkaa yksin vai yhdessä jonkun kanssa. En mieti asiaa liikaa, kuten sanonta kuuluu, Go with the Flo.
Suomeen päätin palata jo kesäkuussa. Ja miksi näin? Siksi koska se tuntui oikealta ratkaisulta. Kesätyöpaikka hoitui 10 minuutissa yhdellä sähköpostille. Voiko työn saaminen olla helpompaa? Asuntoa minulla ei vielä ole Helsingissä, mutta keskusteluja on siitäkin käyty, joten en huolehdi siitäkään enää.
Nyt vain koitan elää säästäväisesti seuraavat 2,5 viikkoa ja sitten alkaakin Australia part II. Australia part II sen takia, koska se tulee olemaan niin erilainen kuin part I. Ei vakituista työtä, vaan reissaamista aamusta iltaan ja nopeita maiseman vaihdoksia.Minulla on suunnitelmia myös kesän jälkeiseen aikaan, koska Helsinkiinhän en ole jäämässä, mutta niistä lisää seuraavassa blogissa. ;)
Pitänee vielä mainita että eilen, eli maanantaina meinasi ensimmäistä kertaa käydä joku koditon päälle. Omalla kotikadullanihan niitä "asuu" todella paljon, luultavasti siksi että he hakevat turvaa vieressä olevalta poliisilaitokselta. Ei niistä koskaan aiemmin ole ollut häiriötä, enkä ole joutunut pelkäämään kun kävelen öisin kotiin. Siellä ne on junasillan alla nukkuneet öisin. Eilen kuitenkin kun käppäilin töihin kolmen aikaan päivällä, tien toisella puolella käveli joku hullu koditon joka huusi ties mitä törkeyksiä kadulla vastaan kävelleille ja kahvilan terassilla istuneille ihmisille. Ajattelin että fine, se kävelee toisella puolella tietä ja on varmasti hitaampi kuin minä, joten ei hätää. Äijä käveli kuitenkin todella nopeasti, samaa tahtia kuin minä. Ja kun tuli minun aikani vaihtaa kadun toiselle puolelle, huomasi tuo kerjäläinen minut, alkoi huuta kaikenlaista ja minun kohdalla ollessaan nosti kädessään olleen pullon ylös. Olin ihan varma että nyt osuu, mutten kuitenkaan lähtenyt juoksemaan vaan vedin hartiat kyyryyn ja otin pari nopeaa askelta. Eipä se äijä lähtenyt perään mutta en myöskään katsellut taakseni. Jatkoin normaalia kävelyä, koska olin varma että jos lähden juoksemaan niin silloin se lähtee perään.Ei siinä, en minä vieläkään pelkää noita kerjäläisiä/kodittomia.
Nyt nukkumaan, huomenna kutsuu North Sydney.
Tulevaisuudesta unta näkevä,
Marjo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti