Päivä alkoi täydellisesti. Aamulla aikaisin ylös, kamat kasaan ja kohti Bondia. +27°C lämmintä, pilvetön, kirkkaan sininen taivas, sopiva tuulenvire, kuumaa hiekkaa, lukemista ja musiikkia, hyvää seuraa ja komeita surffaripoikia. Mitä muuta voit kaivata?
Ja sitten saat sen monta päivää odottamasi tekstiviestin pomolta. Viesti kehoitti saapumaan huomenna töihin klo9. Siitä se angstaaminen ja kiroaminen sitten alkoi. Argh, motivaatio täysi nolla mitä töihin tulee. Asiaa ei helpota yhtään että joudun kuuntelemaan vähintään koko perjantain sitä, miksi lähden pois ja mitä "poikaystävälleni" tapahtuu. Töissä siis vieläkin haluavat kuvitella, vakuutteluistani huolimatta, että minulla on poikaystävä. Pitkät kaksi viikkoa siis vielä edessä. Toisaalta vajaan viikon päästä tänne saapuu Janita ja siitä reilun viikon päästä Linda. Ja sittenhän minä jo lähdenkin Melbourneen.
Toisin sanoen tätä päivitystä kirjoittaessa angsti on jo tiessään. Se siis kesti vain hetken, mutta se hetki tuntui ikuisuudelta. Normi torstai-kaljat on juotu ja työjutut plus tulevaisuuden haaveilut/suunnitelmat on puitu läpi, joten:
perjantain (+ viikonloppu) ja 14h työpäivä, Minä olen valmis vastaanottamaan sinut!
Työstressistä melkein irtaantunut,
Marjo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti