Kohtalon oma?

Fijin saarivaltioon kuuluu yli 300 saarta ja se on tunnettu muun muassa elokuvista Cast Away - Tuuliajolla sekä Blue Lagoon –Sininen laguuni. Erään saaren nimi on muuten Cast Away, mutta tuo Tom Hanksin tähdittämä leffa kuvattiin Monukiri-saarella. Täältä löytyy myös Robinson Crusoe-Saari.    

Vietin kuusi päivää Viti Levulla,  Fijin pääsaaren jolla sijaitsevat kaksi Fijin suurinta kaupunkia, Nadi ja Suva. Jos nyt miettisin Fijin reissuani uudelleen, olisin valinnut Suvan Nadin sijaan. Näin niinkuin ensikohteeksi. Siellä olisi ollut enemmän tekemistä. Nadissa ei ole mitään. Varsinkaan kun taivas oli koko ajan täynnä pilviä enkä siis saanut otettua aurinkoa niin paljon kuin odotin. Auringon vuoksihan minä tänne tulin! Tai no, sain minä viimeisenä päivänä, sunnuntaina vähän väriä pintaan. Ja maanantainakin aurinko paistoi aamusta asti pilvettömältä taivaalta, juuri niin minun tuuria. Mutta ei siinä, ihan jees reissu oli, vaikka paljoa en hotelillta pois liikkunutkaan.

 Näkymä ikkunastani. Kyllä, aivan kuin vankila. Ja tuohan on siis lentokentän kiitorata, aivan ikkunani takana

Reissuni alku meni aivan päin helvettiä. Edellisen neljän yön (pe-ti yöt) aikana olin nukkunut yhteensä n.20h, joista yhtenä yönä nukuin 10h. Eli en ollut nukkunut kunnolla moneen yöhön. Sain kuitenkin nukuttua lentokoneissa (minulla oli koneen vaihto Brisbanessa). Fijille päästyni ensimmäinen ajatus oli että nopeasti hotellille suihkun kautta syömään ja nukkumaan. Odottelin omaa laukkuani, mutta kun samat laukut alkoivat kiertää hihnalla kolmatta kertaa eikä minun laukkua missään, päätin ettei se ole saapunut perille. Ei muuta kuin selvittämään missä laukku on ja haa, se oli jäänyt Brisbaneen ja saapuisi kuulemma seuraavana päivänä. Kirosin itseäni, koska pakkaan AINA, vaikka lentäisin Oulusta Helsinkiin, käsimatkatavaroihin t-paidan, alushousut, sukat sekä hammastahnan ja –harjat, ihan vain sen varalta ettei laukku tule, mutta nyt olin ne unohtanut.

Odotusaulassa menin suoraan infotiskin luo jossa kysyin voisinko vaihtaa rahaa tai vaihtoehtoisesti lainata puhelinta jotta voisin soittaa hotellilleni että he tietävät tulla hakemaan minua. Eräs avuliaan oloinen nainen (hän seisoi aivan infotiskin vieressä, jakaen neuvoja saapuville matkustajille mihin heidän pitää mennä) sanoi että hän hoitaa asian, hotelliltani saavuttaisiin 30min päästä, kun seuraava kone saapuisi. Hän tulisi ilmoittamaan minulle kun he ovat paikalla. Kello tuli neljä ja uudet matkustajat saapuivat tuloaulaan. Ja lähtivät. Menin kysymään tältä naiselta oliko hän nähnyt hotellini tyyppejä. Eivät olleet kuulemma ilmoittautuneet, minun tulisi odottaa rauhassa, he olisivat tulossa. Hänellä tuntui olevan muutenkin kiire palvella muita saapujia, tuntui että hänellä ei enää kiinnostanut palvella minua. Tätä jatkui seuraavat 2,5h, kunnes minulla meni hermo ja menin takaisin infotiskille ja pyysin että voisiko joku soittaa hotellilleni koska olen odottanut jo niin pitkään. Nainen jolle tämän sanoin, oli hyvin hämmentynyt että miten olen voinut odottaa niin kauan ja hän soittikin heti hotellilleni samalla kun se ensimmäinen nainen mulkoili minua pahasti metrin päästä. Olin niin kyllästynyt, väsynyt, nälissäni ja vittuuntunut etten kyennyt sanomaan hänelle muuta kuin että ’Anteeksi mutta minä en jaksa enää odottaa’. Nainen vain katsoi entistä vihaisemmin ja käänsi minulle selkänsä. Ei ollut kaukana ettenkö olisi sanonut hänelle että fuck off, bitch! Hän ei todellakaan ollut perinteinen fijiläinen, avulias ja ystävällinen. Kaikki muut lentokentällä olivat minulle hyvin ystävällisiä.

Sain siis lopulta hotellilleni tiedon että olen odottamassa heitä. Hakijani saapuivat suht nopeasti ja he ihmettelivät oliko minulla todellakin vain pieni olkalaukku mukana. Kun kerroin että laukkuni oli Brisbanessa ja saapuisi seuraavana päivänä, toinen hakijoista, nainen, vaan nauroi. Normaalisti olisin itsekin nauranut tilanteelle mutta nyt teki mieli vain itkeä väsymyksen vuoksi. Sain onneksi pyyhkeen hotellilta, jotta pääsin suihkuun peseytymään heti kun olin tsekannut itseni sisälle. Suihkun jälkeen kaikki tuntui hieman paremmalta, varsinkin kun tiesin että saisin seuraavaksi ruokaa.

Päädyin asumaan 4 hengen dormiin, jonka jaoin TIETENKIN korealaisen tytön kanssa. Se tyttö tuli tänne opiskelemaan englantia, mutta kun kysyin häneltä muun muassa, milloin hänen koulunsa alkaa, ei hän ensimmäisenä kolmena kertana ymmärtänyt kysymystä ja kun hän vihdoin ymmärsi, ei hän tiennyt milloin koulu alkaa. Noh, toivottavasti tämä tyttö sai selville milloin siellä koulussa pitää olla ja  oppii täällä sitä englantia…

Se tyttö varmaan vihasi minua, koska hiippailin silloin keskiviikkona täällä huoneessa pelkät alusvaatteet päällä, samalla kun hän itse vaihtoi vaatteensa vessassa. Okei, kääriydyin sentään välillä vilttiini. Mutta minkäs teet jos et halua laittaa likaisia vaatteita päälle etkä ole poistumassa huoneesta mihinkään niin pitkään aikaan kun saat laukkusi takaisin? Sitä paitsi jos tässä nyt kumpikin naisia ollaan, niin ei tarvitse olla niin kaino. Okei, pitäisi ymmärtää Suomen ja Korean kulttuurieroja, mutta hei haloo!? :)

Okei, eli mitä tein Fijillä kuusi päivää? Luin kirjaa ja katsoin tv:tä. Plus että menin joka ilta klo18:00 syömään hotellimme ravintolaan. Onnekseni täällä huoneessa oli tv, josta pystyi katsomaan jopa yhtä kanavaa. Sieltä näkyi välillä ihan hyviä leffoja. Muitakin kanavia näkyi, mutta ne näyttivät vain rugbya tai kiinankielisiä ohjelmia. Toisaalta valitettavasti myös naapurihuoneessa oli tv ja parina aamuna heräsin siihen, kun naapuri katsoo jotain intialaista musiikkiohjelmaa.

Taisi olla siis kohtalon pieni kepponen että sää suosi minua vain kerran minilomani aikana. Sunnuntain vietin koko päivän uima-altaalla maaten ja aurinkoa palvoa. Heräsin sinä aamuna jopa 1,5h normaalia aiemmin. Varmaan kehoni tajusi että tänään on tiedossa aurinkoa! Tänään maanantaina, kun on minun aika palata takaisin Sydneyyn, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja uima-allas täynnä. Minäkin tahdon! Toisaalta tahdon palata jo Sydneyyn.

Noin kolme tuntia aikaa ennen kuin lähden kohti lentokenttää. Taidan siis hiippailla sinne rannalle katsomaan josko saisin edes yhden rantakuvan Fijistä.

Keskiviikon lounaasta haaveileva,

Marjo