Terveisiä jälleen ihanan syksyisestä Sydneystä. 18päivää kulut Balilla
liian nopeasti, tuntuu että vasta vein laukkuni kaverilleni, istuin junassa
kohti lentokenttää ja jännitin ensin Australian ja sen jälkeen Indonesian
tullia. Eilen illalla sössin taas juttuja Denpasarin/Kutan lentokentällä (normi
settiä minulta) ja tänä aamuna jännitin Australian tullia. Australian tullista
mainittakoon sen verran, että moni on varmasti katsonut tai ainakin vilaissut* teeveestä
Australian Rajalla-sarjaa (vai mikäs se sarjan nimi onkaan), ja ajatellut että
täällä kestää aikaa päästä tullista läpi ja että kaikkien laukut avataan ja
tutkitaan. Olen nyt kaksi kertaa tullut tähän maahan ja kummallakaan kerralla
ei ole laukkua läpivalaistu sen jälkeen kun olen sen itselleni hihnalta ottanut.
Katsotaan mitä kolmas kerta sanoo kun tulen takasin Fijiltä. En siis väitä
etteivätkö täällä olisi tarkkoja tuolla rajalla, kyllä ovat, koiria oli tänäkin
aamuna klo6:30 varmaan enemmän kuin matkustajia ja niin edespäin. Mutta
hetkeksi takaisin Baliin ja sitten uudestaan Sydneyyn.
Mutta joo, siis ikävä Balille on jo nyt, vaikka en itkenytkään kun
lähdin maasta pois. :) Ansaitsen mielestäni pienet aplodit tai ainakin
taputuksen päälaelle sen kunniaksi. Balista sen verran että kun menette sinne,
niin vuokratkaa oma skootteri (mun pitää ennen seuraavaa Balin reissua opetella
ajamaan sellaisella) ja sopivan kokoinen kypärä (itselläni oli aivan liian
suuri, mutta eipä meille käynytkään mitään Janitan kanssa vaikka ajeltiin
moottoritiellä tuhatta ja sataa autojen välistä bussien eteen. Voi kyllä, noin
kävi kerran.) älkääkä majoittuko ihan Kutalle vaan esim. Seminyakille. Kuta on
kiva paikka ja siellä on paljon shoppailumahdollisuuksia ja kaikki bilepaikat,
mutta itse kyllä haluan seuraavaksi jonkun oman Villan ja kunnon ruokakaupan
lähelle. Ja siis välimatkat esimerkiksi Seminyakilta Kutalle on ehkä 10min
skootterilla. Vanhemmille lukijoille voisin suositella vaikka Sanurin aluetta.
Se ei ole niin bilepaikka, vaan rauhallisempi.
(Kuvat Ulu Watulta. Viimeisessä kuvassa nuo pienet mustat täplät on niitä surffareita)
Lisäksi Kutan ulkopuolella on enemmän paikallisia ruokapaikkoja, Warungeja. Löytyy nitä Kutaltakin, niiltä pieniltä hämäriltä kujilta pääosin. Niistä saa niin hyvää Indonesialaista ruokaa (ja joskus ehkä kunnon vatsataudin ja turistiripulin) ettei mitään järkeä. Kävin viimeisenä iltanani Janitan ja muutaman muun suomalaisen kanssa heidän asunnon lähellä olleella Night Marketilla syömässä ja ruoka oli niin hyvää ja tunnelma niin perus balilaista kuin olla ja voin. Siitä illasta pitäisi ehkä tehdä oma postaus, oli se sellaisten surkeiden sattumusten sarja. Oma suosikkini noista balilaisista ruoista on Nasi Goreng, eli paistettua riisiä jonka seassa on pieniksi pilkottuja kasviksia, kanaa ja rapuja ja päällä paistettu kananmuna. Kuulostaa yksinkertaiselta, sitä se onkin, mutta niin täydellistä. Toinen ruoka mitä söin paljon, oli Yellow Curry. Niin hyvää currya en ole syönyt koskaan, en edes silloin kun itselläni oli ensimmäinen päättötyö vuonna 2007 ja aiheena Intialainen keittiö. Harmittaa hieman kun en ostanut mitään Indonesialaista/Balilaista keittokirjaa mutta vielä minä ehdin.
Mutta sitten tähän lauantaihin ja Sydneyyn. En taaskaan nähnyt
oopperataloa tai Harbour Bridgeä lentokoneesta, kiitos pilvien jotka olivat
todella kovin matalalla. Kun olimme laskeutumassa, oli pilvet niin alhaalla
että välillä tuntui kuin meillä olisi ollut tumma katto koneen päällä. Hotellilla
olin seitsemältä, mutta huoneeseeni pääsin vasta kahdeksan jälkeen kun respan
mies halusi antaa muiden huoneelaisten nukkua vähän pitempään. Ei siinä, se
sopi minulle koska oli kaunis syksyinen aamu ja minulla hieman nälkä. Joten
menin lähellä olevaan aamiaispaikkaan lukemaan päivän lehdet ja syömään.
Iltapäivällä lähdin lounaalle Surry Hillsiin, koska siellä on parhaat
ravintolat ja kahvilat. Istuin lounaalla varmaan kaksi ja puoli tuntia,
katsellen ohi kulkevia ihmisiä ja ravintolat työntekijöitä ja vai nauttien
tästä kauniista syksyisestä säästä. Tiedätte mitä tarkoitan; hieman viileää
mutta kuitenkin niin lämmin että tarkenee ilman takkia, pitkähihaisella
paidalla, aurinko paistaa ja puista on tippunut keltaisia lehtiä maahan. Ah,
niin ihanaa, minä tykkään, huomaa että olen syksy lapsia.
Nyt varmaan mietitte että mihin tuo otsikko liittyy? No siihen pukeutumiseen.
Täällähän siis paikallisilla on jo talvi, eli katukuvassa näkee kevyitä
toppatakkeja, pipoja ja kaulahuiveja. Samanlaisia vaatteita kuin Suomessa
syksyllä ja keväällä. Turistit taas erottaa siitä, että he pukeentuvat
fläbäreihin, shortseihin ja toppeihin/t-paitoihin. Itse en voisi kuvitellakaan
pukevani täällä shortseja, itse asiassa minulla oli kylmä kun kävelin sinne
ravintolaan, vajaan kilometrin päähän hostellistani. Onneksi huomenna saan
takin ja näytän samalta kuin paikalliset.
Lisähuomiona vielä, ett Balilla turistin tunnistaa siitä, että sillä on Bintang-paita päällä. Tai muuta Bintang-vaatetta/krääsää.
Ikäkriisiä poteva, mutta silti tänään itsensä kauniiksi muutaman tunnin
lentokoneessa torkkumisen jälkeen tuntenut,
Marjo
*Lindalle huomio, vilaissut tarkoittaa että on nopeasti
nähnyt/huomannut jotakin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti