Viimeinen

Tämä on viimeinen postauseni tähän blogiin. Siksi voisinkin muistella hieman kuluneita kuukausia. Niitä hyviä ja huonoja.

Reissuni alussa lokakuussa teimme löysän suunnitelman/aikataulun johon kirjoitimme mihin haluaisimme reissata, mitä nähdä jne. Tyyliin:

Tammikuu:

Uuden vuoden jälkeen pois Sydneystä

NZ kaksi viikkoa

Tasmania

Farmia noin kaksi viikkoa.

Helmikuu:

Melbourne

Adelaide                     

Alice Spring + Uluru

Farmia?

Lopulta en tehnyt farmeilla yhtään päivää töitä enkä nähnyt varmaan yli 90% niistä paikoista mitä alun perin piti. Alkuunhan tarkoitukseni oli hankkia farmilta se toisen vuoden viisumi, mutta jossain vaiheessa ajatus siitä että olisin täällä vielä toisen vuoden, ei kiinnostanut. Eikä se kiinnostus toiseen viisumiin ole palannut.

 Perustin siis elämäni Sydneyyn. Sain suht nopeasti töitä sieltä surullisen kuuluisalta risteilijältä ja aloitin elämään normaalia arkea. Viihdyin töissä ihan hyvin, tai sanotaanko että se joka torstainen olutseura sai minut jaksamaan aina viikon pidempään. Kaikesta huolimatta minusta tuntui että minulla on hyvä olla Sydneyssä ja sillä hetkellä tuntui että se on kotini. Ainainen sade ärsytti mutta silti rakastin Sydneytä. Tunsin itseni paikalliseksi.

Sydneyn aikana näin aika paljon sen eri alueita. Kerkesin asua Kensingtonissa, Chippendalessa sekä Woolloomooloossa. Plus tietenkin hostellini joka sijaitsi Ultimo-Chippendalen rajalla. Noiden lisäksi kiersimme Tiinan kanssa lähialueita junalla ja bussilla. Siltikin monta paikkaa jäi katsomatta.

Helmikuussa kaikki muuttui. Minulla ei kovin montaa kaveria/ystävää ollut täällä ja kun kaksi heistä kertoi suunnilleen samoihin aikoihin että ovat lähdössä pois, olin hetken hukassa. Tuli sellainen fiilis että nytkö tämä kaikki päättyy? Itselläni meni töissä jo silloin päin helvettiä ja olinkin suunnitellut lopettavani, mutta jotenkin en halunnut päästää irti siitä mitä niiden viiden kuukauden aikana oli ollut ja tapahtunut. Kelle minä sitten soittaisin ja pyytäisin extemporesti ulos kun kaikki olivat lähteneet? Toisaalta olin tutustunut netissä ja tavannut livenä Sydneyssä (pois lukien Henna) kaikki ne henkilöt jotka mainitsen tässä tekstissä, joten tiesin että tulen reissuillani tapaamaan myös heitä enkä siis olisi ihan yksin.

Maaliskuun alussa siis pakkasin kamani ja lähdin reissuun. Ensimmäinen kohteeni oli Melbourne, jossa seuranani oli Tiina. Vihasin Melbournea. Melbournesta matkani jatkui kohti Gold Coastin Surfers Paradisea, jossa Janita minua odotteli ja jonne Linda saapui samana päivänä. Surferista jatkoimme matkaa Lindan kanssa kohti Byron Bayta ja Nimbiniä. Meillä oli kovin hauskaa ja vieläkin nauran muun muasa meidän ensimmäiselle Monopoli-päivälle. Se peli lopetettiin kesken koska olin rahaton, velkaa Lindalle enkä halunnut myydä osakkeitani. Olen edelleen samanlainen pelaaja kuin lapsena: jos olen häviöllä, en halua myöntää sitä, vaan lopetan mieluummin pelin kesken.

Byronista alkoi minun yksin reissaaminen. Ensimmäinen kohde oli Brisbane. Siellä näin ensimmäistä kertaa Bali-seurani Hennan. Brisbanesta matkani jatkui Mooloolaban, Hervey Bayn ja Airlie Beachin kautta Cairnsiin. Jokainen noista oli kivoja paikkoja, mutta niin… olin niin lyhyen aikaa kaikissa paikoissa, etten kerinnyt tutustua huonetovereihini, joten pääosin hengailin yksin rannalla/keskustassa. Silti minulla oli ihan kivaa yksinänikin.

Huhtikuun alku viikkkoina lensin Cairnsista takaisin Sydneyyn, jossa näin jälleen ihanan Lindan. Minulla oli niin mahtava viikko hänen kanssaan vaikka emme tainneet tehdä edes mitään erikoista. Lindan läksiäisiä juhliessamme tajusin, että hänestä on tullut minulle todella tärkeä, vaikken ollut tuntenut häntä pitkään.

Viikon Sydneyssä palloilun jälkeen oli jälleen kerran aika vaihtaa paikkaa ja suunnata kohti Balia. Onnekseni sain jättää paljon tavaroitani kaverini luokse, niin en joutunut kuljettamaan niitä mukanani. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti olla Balilla vain yhdeksän päivää, mutta olin siellä lopulta 18päivää. 18 aurinkoista päivää. Välillä seuranani oli Henna ja välillä Janita ja muita suomalaisia. Balille voisin lähteä vaikka heti takaisin, niin paljon minulta jäi näkemättä.

Balilta palasin pariksi päiväksi Sydneyyn ja vaihdoin tavaroitteni paikkaa kaverilta toiselle. Sydneyssä oli jo täysi syksy menossa ja minä rakastuin kaupunkiin uudelleen jälleen kerran. Kävin monessa kivassa kahvilassa ja ravintolassa ja joka kerta harmittelin kun niitä on niin paljon ja minulla niin vähän aikaa. Onko parempaa kuin istua syksyisellä terassilla juoden kahvia tai syöden lounasta, lukien kirjaa ja katsellen ohikulkevia ihmisiä? Miksei Suomessa ole tuollaisia ravintoloita, ainakaan noin paljoa?

Jos nyt voisin muuttaa mennyttä aikaa, jättäisin Fijin välistä. Odotin Fijiltä paljon, mutta se ei antanut minulle mitään takaisin. Toisaalta voin syyttää siitä itseäni, koska jos olisin halunnut tuhlata rahaa, olisin nähnyt paljon. Päiväretket pikkusaarille tai patikoimaan vuorille olisivat maksaneet yhdeltä henkilöltä hunajaa. Lisäksi pilvinen ja välillä sateinen sää ei nostattanut mielentilaa yhtään. Päiviäni piristi kuitenkin hyvät kirjat ja leffakanava sekä ajatus paluusta Sydneyyn. Ja olihan minulla yksi aurinkoinen päivä jolloin sain vähän väriä pintaan.

Fijin jälkeen päätin vain nauttia tulevista päivistäni Sydneyssä ja syödä hyvin ulkona. Se ei tarkoita ettäkö olisin alkanut tuhlaamaan rahojani turhuuteen, ehei. Mutta jos minun teki mieli mennä aamiaiselle/lounaalle/kahville tai dinnerille, minä menin. Keskiviikko 16.5. oli täydellinen päivä sen Quayn ja Marquen ansiosta.

Mitä minulle jäi käteen Australia-kuukausistani? Kasvoin todella paljon henkisesti ja nyt voinkin todeta että olen jälleen hieman vahvempi ihminen kuin ennen. Voin sanoa nyt että kaikenlaiset kokemukset kasvattavat niin positiiviset kuin negatiiviset. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tai no, kaksi päivää vaihtaisin ja yhdessä toimisin toisin. Aika hyvä sijoitus siis kun päiviä kului Australiassa + lähimailla yli 200. Saamiani kavereita ja ystäviä en vaihtaisi mihinkään. :)

Erityisen onnellinen olen siitä, että Markus näytti minulle ravintolamaailman toisen puolen, sen asiakaspuolen. Kyllä, olen töissä ravintolassa ja aina rakastanut ulkona syömistä ja kahviloissa istuskelua mutta harvoin minut löysi yksin ulkoa syömästä/kahvilta. Jotenkin en vain ole aiemmin ajatellut että voisin mennä yksin syömään, etsiä hyviä paikkoja netistä tai vaan kierrellä katuja löytäen jonkun kivan näköisen paikan. Nykyään sanonkin että ravintolat ja kahvilat ovat uusi harrastukseni. Joku toinen tuhlaa rahansa hevosiin, toinen kirjoihin, kolmas kutomiseen. Minä tuhlaan ne ravintoloissa syömällä ja kahvittelemalla.

Tämän tarinan loppu oli tässä. Terveisiä Kengurumaasta kiittää ja kumartaa niitä lukijoita joita on kiinnostanut tämä 30 viikkoinen reissu. Seuraavaa reissublogia odotellessa…

Jäähyväisterveisin,
kroonista matkakuumetta poteva Marjo

Loppuun vielä kuva rakkaasta oopperatalosta, jonka joudun korvaamaan Lindan kanssa Lauttasaaren sillalla.

(kuvat: weheartit.com)