Quay & Marque

Tämä tulee olemaan niin ravintolapostaus kuin vain voi olla, joten jos ravintola-ala ja siitä hehkuttaminen ei jaksa kiinnostaa, en suosittele lukemaan enempää. Kasvoni on vieläkin kuin Naantalin aurinko sekä eilispäiväisen lounaan että dinnerin vuoksi. Miksi? Siksi koska ruoka ja palvelu oli hyvää ja koska eilinen oli varmaan elämäni onnellisin päivä. Aloitan kertomalla hieman ravintoloista joissa kävin, siirtymällä sitten kertomaan mitä niissä söin/tapahtui.

Marque valittiin tämän vuoden Australian parhaimmaksi ja Quay Australian toiseksi parhaimmaksi ravintolaksi. Maailman tilastoissa Quay on tällä hetkellä sijalla 29. ja Marque sijalla 61. Kummassakin keittiössä on/on nähty suomalaista osaamista. ”Tavallisille tallaajille” tuntematon Pasi Petanen on Marquessa tällä hetkellä head chef:nä, mutta hän on työskennellyt myös Quayssa, kun taas  tv:stä tuttu Tomi Björck on työskennellyt Quayssa keittiömestarina.

Minun piti mennä kaverini kanssa syömään Quayhin ja Marquehen koko sen ajan kun asuimme Sydneyssä. Ensimmäisen kerran yritimme mennä sinne marraskuussa. Vielä kuukausi sitten puhuimme että menemme Marquehen syömään joko 7. tai 8.5. Emme kuitenkaan menneet. Ennen Australiaan tuloa en ollut edes ajatellut käyväni missään paremmissa paikoissa syömässä, enhän koskaan käynyt Suomessakaan, vaikka kovasti minua ne ovat houkutelleet. Ajattelin ettei niihin voi mennä yksin. Tämän kaverin innoittamana sain kuitenkin ensikosketukseni Fine Dining-ravintoloihin käymällä syömässä Bentley Restaurant & Bar:ssa. Siitä kirjoitin silloin marraskuussa oman postauksen.

Minua alkoi suunnattomasti harmittamaan, koska olin odottanut monta kuukautta edes jompaankumpaan ravintolaan, Quahin tai Marquehen pääsyä, ja sitten emme menneetkään. Hetken murehtimisen jälkeen päätin että piru vie, mihin minä kaveria tarvin, voinhan mennä yksinkin lounaalle. Koska Marquessa tarjoillaan lounasta vain perjantaisin, päätin varata pöydän Quaysta ja jättää Marquen seuraavaan Australian kertaani.

Olin varannut lounaan alkavaksi keskiviikkona klo13:00. Minulle oli katettu pöytä kivaan nurkkaan josta näki koko ravintolan ja vastapäätä minua oli oopperatalo. Mikä voisi olla parempaa? Ensimmäiset 10minuuttia vain tärisin, koska olin niin innoissani että olin kaikesta huolimatta juuri sillä hetkellä Quayssa! En voinut juoda edes vettä, koska käteni tärisivät niin paljon, että se näytti siltä kuin minulla olisi ollut vuosisadan darra päällä. Hetken päästä totuttuani olooni tärinä hävisi. Otin neljän ruokalajin menun + aperitiivin+ pari lasia viiniä ja kahvin. Vietin ravintolassa 2,5h syöden, juoden ja nauttien olostani. Hymyilin koko ajan, koska olin niin onnellinen; Minä olin uskaltanut tulla syömään yksin Quahin!  Ostin myös Quayn kirjan ja olipahan kirjassa vielä omistajan/head hefin allekirjoitus.

Quayssa syömäni lounas sisälsi seuraavat ruoat;

·         Sashimi of Corner Inlet rock flathead,

Tasmanian trumpeter, salt cured wild oyster cream, black lipped abalone, raw sea cabbage, green radish, nasturtiums, warrigals, periwinkles

    Roasted partridge breast,

steamed truffle brioche, confit egg yolk, new season white walnuts, fumet of Vin Jaune

  

  Roasted pink snapper,

ginger scented milk curd, shaved abalone, young leeks, fennel, kabu turnips, black radish, oyster and seaweed consommé

  Quay's

Eight texture chocolate cake

Quayssa minulle tuli tunne että hitto vie, minua harmittaa kovin paljon jos en pääse käymään Marquessa tällä reissulla. Niinpä hiippailin kirja kainalossa hostelliini, avasin netin ja menin tarkistamaan olisiko minulla niin hyvä tuuri että Marquessa olisi tilaa. Tiesin että eilisestä tulisi kallis päivä, mutta päätin kerrankin nauttia elämästä ja miettiä raha-asioita vaikka seuraavana päivänä. Tai sitten kun visa-lasku saapuisi. Onnekseni Marquessa oli tilaa klo19:30 alkaen. Ei muuta kuin taas kerran pöytävarausta yhdelle henkilölle tekemään. Ja Quaysta asti ollut hymy vain suureni kasvoillani.

Kulman takana ennen Marquehen sisälle astumista vaihdoin tennarit ballerinoihin ja kävelin sisään ravintolaan. Lounaalta tuttu tärinä palasi taas, mutta onneksi vain hetkeksi. Marquessa tarjoillaan muuten vain maistelumenua, joten siellä ei tarvinnut valita erikseen listalta mitä haluat syödä. Viinit sai valita itse, tai ottaa suositusviinit. Itse tyydyin taas pariin lasiin viiniä.

Marquen maistelumenu oli seuraavanlainen;

·         Bonito with Foie Gras, Potato & Olive Truffle

·         Almond Jelly with Blue Swimmer Crab, Almond Gazpacho, Sweet Corn & Avruga

·         Rottnest Island Scallop with Lemon Balm, Yuzu & Broccoli, Bone Marrow with Beer, Sea Urchin & Coral

·         Blackmore Grain Fed Wagyu with Cabbage, Mustard & Garlic

·         Salt & Vinegar Potato with Saltbush, Vadouvan & Chicken Hearts

·         Murray Cod with Shallots, Fish Milk, Pomelo & Roe

·         Rosewood Squab with Boudin Noir, Pickled Corella Pear & Native Hibiscus

·         Comté with Artichoke , Buttermilk & Nougatine

·         Jerusalem Artichoke with Chestnut, Cynar & Rye

·         Charred Lemon with White Chocolate & Tarragon

·         Sauternes Custard

 Kuulostaa että syömistä oli paljon, mutta jälleen kerran annoskoot olivat sopivia ja ruokalajien välissä oli hyvin taukoa. Ja istuinhan minä taas siellä ravintolassa noin 3h. Olin puolessa välissä menua kysynyt tarjoilijalta josko heillä olisi myynnissä Marquesta kirjoitettua kirjaa (tiesin että heillä). Tarjoilija toi minulle kirjan näytekappaleen ja toiseksi viimeisen jälkiruoan saadessani sanoin tälle tarjoilijalle josko hän voisi lisätä tuon kirjan laskuuni ja että jos siellä olisi sellainen painos jossa olisi joko omistajan ai head chefin allekirjoitus, olisin hyvin onnellinen. Ravintolassa oli yksi omistajan allekirjoittama painos ja minä sain sen. Ja olin kovin onnellinen. Kun pyysin laskua, juttelin erään toisen tarjoilijan kanssa ja mainitsin hänelle että olen lähdössä kohta takaisin Suomeen. Hän mainitsi että tiesinhän että heillä on suomalainen head chef ja jos haluaisin, niin voisin mennä moikkaamaan häntä keittiöön. Hetken mietin kehtaanko mutta jälleen kerran päätin että Perhana, mennään nyt sitten. Ja niin minä reippaana tyttönä astelin nuoria miehiä täynnä olevaan keittiöön ja päräytin että Moi! Siinä rupattelin Pasi Petasen kanssa hetken niitä näitä (hän kirjoitti nimensä ja terveiset kirjaani) j ja mainitsin että olen itse myös keittiössä töissä. Juttu jatkui keittiöaiheella (muiden kokkien kuunnelle vierestä) ja jossain keskustelun lopussa hän sanoi, että jos päätän hakea Tomille (Björck) töihin, pitäisi minun sanoa häneltä terveisiä.

Niin minä lähdin kirja kainalossa, kasvoilla nääääiiiin iso hymy kohti hostelliani. Edes uudet balleriinat, jotka hiersivät jalkojani (ostin ne tuntia ennen lounaalle menoa), eivät haitanneet matkaa, olin minä sen verran onnellinen. Lisäksi minusta tuntui sillä hetkellä että perhana minä pystyn parempaan tulokseen töissä jos haluan, ja minähän haluan! Ei siinä, tykkään nykyisestä työpaikastani todella paljon ja vielä enemmän ihmisistä siellä. Mutta ehkä tahtoisin jotain vielä vaativampaa.

Palatakseni kuitenkin eiliseen, niin olin hyvin, hyvin, hyvin onnellinen että kävin myös siellä Marquessa ja tuhlasin viimeisetkin pennoseni. Eihän sitä tiedä vaikka lentokoneeni ei pääsisi koskaan perille Suomeen asti. Sitten harmittaisi kun ei enää tulisi mahdollisuutta käydä noissa ravintoloissa.

Ja jos joku nyt näin loppuun miettii että miksi minun piti mennä samana päivänä kumpaankin ravintolaan, miksen jättänyt toista vaikka perjantaiksi tai ensi viikkoon. Noh, edessäni on sellaisia juttuja, yllätyksiä että tämä oli ainoa päivä jolloin minun oli mahdollisuus mennä.

Elämänsä onnellisimman päivän syömällä ja juomalla viettänyt,

Marjo Matkaaja.